Voiko lähihuoltaja joskus olla se pahis?


Jos lähihuoltaja kaappaa lapsen ulkomaille yhteishuollossa, niin kyseessä on lapsikaappaus. Rangaistus on sakkoja tai häkkiä. Tätä en tiedä kenenkään vastustavan. Mutta entä jos lähihuoltaja tekee ns. maan sisäisen lapsikaappauksen? Eli siis ei anna toisen tavata lasta sopimuksen mukaan. Tämä onkin yhtäkkiä ok. Eihän lapsesta huolehtivaa vanhempaa voi laittaa vankilaan. Tai ei ainakaan äitiä.

Vieraannuttamisen kriminalisointia vastustetaan samoin perustein. ”Rangaistukset eivät ole paras tapa ratkaista huoltoriitoja”. Kukaan ei sentään kehtaa sanoa asiaa suoraan eli siten mitä se tarkoittaa käytännössä: Lähihuoltajalla on oikeus rikkoa lapsen henkistä koskemattomuutta varmistaakseen asemansa lähihuoltajana, koska lähihuoltaja on useimmiten äiti.

On se kumma kuinka tuo rangaistus nostetaan esiin, mutta sen ennaltaehkäisevään vaikutukseen ei uskota. Vai onko kyse tosiaan siitä, että uskotaan ja tulkataan kasvatuspsykologiaa siten, että huonokin äiti on parempi kuin hyvä isä? Ja kun muutama äitikin uhrataan tälle alttarille, saadaan kyllä tilastotkin näyttämään siltä, ettei kyse ole sukupuolirasismista, asenteista tai äidille kuuluvasta saavutetusta edusta.

Lähihuoltaja on pyhä lehmä jolle sallitaan vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen, koska hänellä on lapsi pääosin. Tapaajavanhempi on se itsekäs m..kku joka ei puolusta lapsen oikeutta vaan ajaa omaa etuaan. Tarinan roisto on selvillä jo ennen kuin käräjät alkavat. Mutta voisiko olla, olisiko se edes teoriassa mahdollista, että joku lähihuoltaja ei ajakaan lapsen etua? Voiko henkinen väkivalta olla lapselle paha asia. VOIKO LÄHIHUOLTAJAJOSKUS OLLA SE PAHIS?

Avainsanat: , , , , , , , , ,