Vaikeneminen kultaa lapsuuden?


Iltasanomien Viikkoliitteessä 18.-19.5.2013 s. 16-18 kerrotaan nyrkkeilijä Jussi Koivulan rankasta lapsuustaustasta artikkelissa ”Opin pelkäämään pahinta”. Tarinalla on ikäviä yhteyksiä vieraannuttamisongelman kanssa.

”Seuraavana yönä Jussi (10v.) karkasi lastenkodista. Hän puki ylleen kahdet vaatteet ja piileksi metsässä. ”Minut lähetettiin psykiatriseen sairaalaan lukkojen taakse. Se oli kuin vankila. Muistan että itkin itseni uneen. Yleensä en itkenyt. Tuntui ettei mikään pysty minua satuttamaan.” Jussi oli psykiatrisessa sairaalassa kolme kuukautta. Lääkärit yrittivät selvittää, miksi kymmenvuotias käyttäytyi kuin aikuinen. ”-En halunnut apua keneltäkään. Painoin mieleen, että olen lääkäreiden mielestä vääränlainen. Päätin mennä vaikka muiden lasten tasolle ja istua hoitajan syliin, vaikka minua inhotti. Pian sain palautetta, että on tapahtunut selkeää edistystä. Pääsin aika pian pois.” Muisto puistattaa Jussia edelleen. ”- On aika kauheaa, että lapsi joutuu huijaamaan päästäkseen psykiatrisesta sairaalasta.”

KAUHEAA on myös se että lapset joutuvat huijaamaan vieraannuttamistilanteissa huoltajuusoikeudenkäyntiprosesseissa ja muissa viranomaisyhteyksissä mm. ”olosuhdeselvittäjäsossuja” ja muita viranomaisia; valehtelemalla näille lähivanhemman kannalta mukavia asioita tai salaamalla asioita joita heidän ehdottomasti pitäisi kertoa jne. oman ristiriitaisen ja haitallisen läheisriippuvaissuhteensa (lähivanhempaan) takia. Näistä asioista on
lastensuojelulakia kehittäneen työryhmän puheenjohtaja, psykologian Sirpa Taskinen, luennoinut Isät lasten asialla ry:n pitämässä kansalaisinfossa toukokuussa 2012. Viranomaisten osaamattomuus vieraannuttamisen suhteen, juuri siellä ruohonjuuritasolla varsinkin,
on vakava ongelma lasten ja yhteiskunnan turvalliselle ja tasapainoiselle kehitykselle: Vieraannuttamisen aiheuttamien haittojen osalta Taskinen viittasi yhdysvaltalaistutkimukseen (Baker 2005), jonka mukaan vieraannutetuilla lapsilla oli ongelmia aikuisiässä mm. seuraavasti:

• merkittäviä masennusoireita 70 %
• kielteinen minäkäsitys 68 %
• vaikeuksia luottaa muihin ihmisiin 42 %
• vakavaa alkoholin/päihteiden käyttöä 33 %

Vieraannuttamisosaaminen pitääkin saada mukaan kaikkeen lastensuojelutyöhön sekä koulutukseen yhtenä oleellisena osana. Tällä hetkellä valitettava tosiasia on että lastensuojelun ammattilaisten mielestä vieraannuttamista EI tapahdu tai ehkä jossain mutta kukaan
heistä ei tunnu näkevän sitä omassa työssään. Raju väite mutta tästä löytyy akateemista tutkimustietoa : sosiaalityön olosuhdeselvityksiä tutkineen Satu Santosen gradussa (Lapsen vieraannuttaminen osana huoltoriitaa – 2012) sosiaalityöntekijät välttävät vieraannuttamiskäsitteen käyttämistä, vaikka vanhempi kertoisi huolestaan, että lasta vieraannutetaan: 38:ssa vieraannuttamiseen viittaavassa olosuhdeselvityksessä sosiaalitoimi oli kirjoittanut vieraannuttamisesta ainoastaan kerran ja silloinkin perustellen, että
vieraannuttamista EI ole tapahtunut! Myös Heidi Hyppäsen Pro gradu-tutkielma (Vanhempien kokemuksia huoltoriidasta -2013) antaa vahvasti samaa viestiä.
Äärimmäisen huolestuttavaa! Onko kysymyksessä sama ilmiö kuin parisuhdeväkivallasta vaikeneminen? ”Pahoinpiteleekö puolisosi sinua?!” – ”Ei, kaaduin rappusissa”, ”löin pääni kaapinoveen” jne. Vaikeneminen on kultaa?

HERÄTYS ihminen – HERÄTYS viranomainen – HERÄTYS päättäjä!

Vieraannuttaminen on lasten vakavaa pahoinpitelyä ja yleistä sellaista ei siunata sitä kieltämällä sen olemassaolo tai vaikenemalla siitä sinulla on NYT loistava tilaisuus tarjolla lakialotteiden 27/2012 ja 28/2012 avulla suojella lapsia ja kerätä kiitosta! Vai havahdutko vasta sitten kun asia osuu omalle tai lähipiirisi kohdalle!?

Vaikeneminen ei kultaa lapsuutta.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,