Uhrin on aina oltava syyllinen, tekipä hän mitä hyvänsä


Kukapa olisi uskonut olevansa joskus uhrin asemassa? Kukapa olisi uskonut, ettei uhri saa apua viranomaiselta. Kun joutuu huoltokiusaamisen tai vieraannuttamisen kohteeksi tulee tämä todellisuus ikävän tutuksi. Elämän aikana opitut pelisäännöt eivät toimi huoltokiusaajan tai vieraannuttajan kanssa. Ikävä kyllä lakikaan ei auta ja oikeuskäytäntö suosii kiusaajaa ja vieraannuttajaa jos tämä pystyy vakuuttamaan tuomarin siitä, että on muuten niin ”hirveen hyvä” vanhempi.

Tämän muuten niin ”hirveen hyvän” vanhemman toiminta saa olla täysin mielivaltaista. En ole kuullut montaakaan kertaa, että viranomainen olisi kyseenalaistanut tai arvostellut hänen toimintaansa. Tapaamissopimuksen mukaisten tapaamisten estämiseksi voi esittää täysin naurettavia tai päättömiä perusteluja ilman, että viranomainen niitä kyseenalaistaisi. Lyhyelläkin matematiikalla kuka tahansa normaali kadun tallaaja voi nähdä kiusaajan perustelujen ja kertomusten epäloogisuuden. Se mikä oikeuttaa kiusaajan mielestä hänen tekemisensä, ei tietenkään vastaavasti hänen mielestään oikeuta sinua mihinkään.

Kiusaajalla on omat säännöt jotka muuttuvat lähes päivittäin. Toisaalta kiusaaja voi olla hyvin huolissaan lapsen ja toisen vanhemman suhteesta, mutta kun tätä suhdetta voisi sopimuksen mukaan vahvistaa, tulee vastaan lukematon joukko syitä miksi näin ei tänäänkään voi tehdä. Lapsi on sairas, meillä on jo sovittu tilaisuus, olemme jo varanneet matkan, lapsi ei halua, lapsi oireilee tapaamisten jälkeen, me emme luota sinun lapsen hoitokykyysi, ei näin pieni lapsi voi olla erossa ensisijaisesta kiintymys suhteestaan kuin tunnin, edellisen kerran jälkeen lapsi kertoi sitä ja tätä jne. Lista on loputon ja rajana on vain mielikuvitus.

Normi kansalainen voi kuvitella pärjäävänsä tilanteessa kuin tilanteessa oikeudella, totuudella ja rehellisyydellä. Kiusaamistilanteessa näihin luottavaa vanhempaa kutsutaan huoltokiusaajan uhriksi. Tuomioistuinkäsittelyn jälkeen näihin luottavaa vanhempaa kutsutaan hävinneeksi osapuoleksi. Viranomaisten kannalta tämä vanhempi on se vanhempi joka ei asu lapsen kanssa. Eli siis se vanhempi jonka kohtaamalla kiusaamisella ei tunnu olevan kovin suurta merkitystä koska lapsi ei asu hänen luonaan. Lapsen etu ei siis ole vaarassa. Eikö todellakaan?

Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota kiusaajaan tapaan puhua usein muodossa “me”? Kiusaaja aivan kuin jakaa lapsen kanssa vastuun omista päätöksistään ja tekemisistään. Aivan kuin lapsilla todellisuudessa oli jotain tekemistä kiusaajan sanelemien ehtojen kanssa. Kiusaaja pyrkii aina vierittämään syyn tekemisistään jollekin toiselle. Tämä johtaa uhrin provosointiin ja syyttelyyn. Ikään kuin joku sisäinen häpeä olisi johtanut kiusaajan loputtomaan oravan pyörään, missä uhrin on aina oltava syyllinen, tekipä hän mitä hyvänsä.