Turhautumisen malja


Jos päättävässä asemassa olevilla viranomaisilla ja vaikkapa eduskunnan enemmistöllä olisi omaa kokemaa huoltokiusaamisesta tai vieraannuttamisesta olisivat Juho Eerolan ja Pauli Kiurun lakialoitteet hyväksytty seisten tunnin kestävien aplodien saattelemana. Näin ei kuitenkaan ole vaan viranomainen joutuu perustamaan päätöksensä omiin asenteisiinsa, tunteisiinsa, uskomuksiinsa ja siihen mitä hänelle on uskoteltu. Se mihin nyt uskotaan, ovat pehmeät keinot ja se, että lapsiasioissa pitää toimia silkkihansikkain.

Miten sitten selittää joku epänormaali asia ihmisille joilla ei ole omaa tai lähipiirin kokemusta asiasta? Miten selittää asia jossa normaalit pelisäännöt eivät toimi? Ja miten niin eivät toimi? Mihin tämä ”tieto” sitten perustuu? No tämä tieto on jokaisella joka on kohdannut huoltokiusaamista tai vieraannuttamista sillä he ovat ensisijaisesti kokeilleet keskustelua, sopimista, periksi antamista, lupauksiin luottamista, odottaneet toisen käytöksen muuttumista, anoneet apua viranomaisilta, soitelleet auttaviin puhelimiin, pyytäneet apua entisen kumppanin sukulaisilta jne. Heillä on kokemuksellinen ymmärrys siitä, että jos joku haluaa omia lapsen itselleen, niin se on mahdollista. Se, että menettää oman lapsen ei vielä riitä. Yhteiskunta hyväksyy tämän ja tietyllä tavalla tukee tapahtunutta, lapsen edun nimissä.

Ehdotukset pehmeistä keinoista ja epämääräiset koulutus ehdotukset turhauttavat huoltokiusaamisen ja vieraannuttamisen uhria. Kyseessä ei ole pelkästään heidän elämänsä vaan heidän lastensa tulevaisuus. Miltä sinusta tuntuisi jos joku asiasta ymmärtämätön tulisi kertomaan sinulle miten asia hoituisi? Miltä sinusta tuntuisi yhä uudelleen ja uudelleen yrittää selittää, että normaalit pelisäännöt eivät toimi vieraannuttamisessa, että olet niitä jo kokeillut?

Otetaan muutama kuvitteellinen esimerkki joka ehkä kuitenkin on helpompi ymmärtää ilman omaa kokemaa. Kuvitellaan, että olisit ollut kaapatussa lentokoneessa 9.11.2001. Kuinka moni uskoo, että olisi pystynyt sovittelemaan ja neuvottelemaan kaappaajat luopumaan suunnitelmastaan? Otetaan toinen esimerkki. On kesä vuonna 1976. Olet matkalla yhdysvalloissa. Matkallasi törmäät herrasmieheen nimeltä Ted Bundy joka saa sinut houkuteltua autoonsa. Kuinka moni uskoo pystyvänsä puhumaan itsensä ulos tästä tilanteesta?

Esimerkit ovat toki äärimmäisiä, mutta tilanne vastaa periaatteessa huoltokiusaamisen ja vieraannuttamisen uhriksi joutuneen tilannetta. Laki ei estänyt kaappaajia kaappaamasta konetta tai Ted Bundya murhaamasta uhrejaan. Ero on kuitenkin siinä, että laki tuomitsi teot. Vieraannuttajaa ja huoltokiusaajaa laki ei tuomitse. Tuomio tulee tässä tapauksessa lapselle psykologisina ongelmina ja kohdevanhemmalle suruna, turhautumisena, syrjäytymisenä jne.

Kun se kohdalle osuu, sitä ei usko. Kun se kohdalle osuu, kukaan ei usko. Kun se kohdalle osuu, valmistaudu siihen, että kaikki mihin olet uskonut, oikeus, totuus ja rehellisyys menettävät merkityksensä. Kun se kohdalle osuu, varmista, että turhautumisen maljassasi on tilaa.