Tuomittu kiusattavaksi


Joskus sitä kaipaisi hieman ohjeita kun tulee eteen asia mitä ei ymmärrä tai osaa. Yksi tällainen tilanne syntyy kun tuomari tekee päätöksen vieraannuttajan tai huoltokiusaajan edun mukaisesti nimittäen sitä lapsen eduksi. Mitä tämän toisen vanhemman silloin oletetaan tekevän?

Tuomari voi mennä päätöksen jälkeen hakkaamaan sitä nyrkkeilysäkkiä ja pestä kätensä sillä, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kun ne vieraannuttajat on muuten niin hirveen hyviä vanhempia. Hänen elämänsä jatkuu kohti uusia päätöksiä, mutta mitä tapahtuu tuomitulle?

Tuomio ei lopeta huoltokiusaamista eikä vieraannuttamista vaan oikeuttaa sen. Lapsen vieraannuttamista saa jatkaa ja toista vanhempaa saa kiusata. Kun tämmöisen päätöksen tekee, niin tulisi kyllä olla velvollisuus kertoa mikä on sen toisen vanhemman tehtävä. Kuinka pitkälle toinen saa kiusaamisessaan mennä?

Jokainen voi kuvitella kuinka vaikea on olla vanhempi ilman oikeuksia. Pitääkö toinen poski kääntää tappiin saakka? Missä kulkee raja siinä mitä ei tarvitse hiljaa sietää? Odotan mielenkiinnolla ohjeita OM:ltä siihen miten kiusatun tulee toimia, koska yhteiskuntahan on hänet siihen tilanteeseen tuominnut. Onhan vankilassakin säännöt joita tuomittujen tulee noudattaa.

Lastaan ei tuomittu voi enää juurikaan auttaa. On vain yritettävä roikkua mukana. Ottaa sontaa vastaan kun vieraannuttaja haluaa parantaa omaan oloaan sinua alistamalla. Katsoa kun lapsi alkaa muuttua pikkuhiljaa etäämmäksi. Välillä tekee mieli luovuttaa. Onko tässä järkeä? Olisiko lapsellekin parempi, että luovuttaa? Jättäisikö vieraannuttaja lapsen sitten rauhaan jos luovutan? Voimaa on haettava mistä tahansa sitä saa jotta jaksaisi. Missä on se tuki ja ohjeet vanhemmalle joka on TUOMITTU KIUSATTAVAKSI?