Tilaisuus tekee varkaan


Pauli Kiuru ja Juho Eerola esittivät 24 päivänä huhtikuuta 2014 asianomaisten ministerien vastattavaksi seuraavan kysymyksen: ”Mihin konkreettisiin toimiin oikeusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat ryhtyneet tai ryhtymässä tällä vaalikaudella lakivaliokunnan niille 15.11.2013 päivätyn ja lähettämän kirjeen johdosta?”

Kuten tiedämme, eivät Kiurun ja Eerolan lakialoitteet yltäneet ensi yrittämällä aivan laeksi saakka. Lakialoitteita vastustavat tahot olivat harvinaisen yksimielisiä siitä, että aloitteet lakeina lisäisivät riitaa. Mitään perustetta tälle väittämälle ei kuitenkaan kukaan esittänyt. Mietitäänpä asiaa hieman. Mikä se riita oikein on? Onko laki lapsikaappauksista lisännyt riitaa? Jos riidalla tarkoitetaan sitä, että lapsen kaappaaja voidaan saattaa oikeuden eteen vastaamaan teostaan, niin vastaus lienee kyllä. Onko laki lapsikaappauksista lisännyt lapsikaappauksia? Tuskin.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, etteivät vieraannuttaminen ja tapaamisten perusteeton estäminen ole lapsen edun mukaista toimintaa. Vastustajilta menee ohi se, että kun lasta vieraannutetaan tai tapaamisia estetään, tuntee vieraannuttamisen tai tapaamisen estämisen kohteena oleva vanhempi varmasti ja oikeutetusti kokevansa vääryyttä. Kokemaa pahentaa se, ettei hänelle ja lapselle haluta antaa lain suojaa jotta vääryys voitaisiin korjata. Kaikki vain sen takia, ettei se ”riita” lisääntyisi.

Viranomainen ei ilmeisesti usko lain ennaltaehkäisevään vaikutukseen. Tottahan se kyllä on että useassa tapauksessa vastassa on vanhempi joka todennäköisesti ei tulisi kunnioittamaan toisen vanhemmuutta vaikka Kiurun ja Eerolan lait tulisivat voimaan. Ongelma saattaa olla siinä että vanhempaa pitäisi lain mukaan rangaista jos lakia ei noudateta. Tästä vastustuksessa taitaa olla enemmän kyse, kuin riidan lisääntymisen pelosta. Vaikka laki on sama kaikille sukupuolesta riippumatta, niin tässä tapauksessa laki ja rangaistus olisivat koskeneet todennäköisesti enemmän äitejä kun isejä.

Otetaan esimerkiksi laki vainoamisesta joka tuli voimaan tämän vuoden alusta. Uhreina todetaan olevan pääosin naiset ja lapset pahantekijän ollessa siis mies. Laki meni heittämällä läpi vaikka vainoamisen määreet ovat tunnetason määreitä. Kukaan ei pelännyt riidan lisääntyvän. Oikeusministerimme totesi lain esikäsittelyssä, ettei minkäänlaista ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa tule sietää. Jätetäänkö lapsi kuitenkin vaille lain suojaa tilanteissa missä pahantekijä sattuukin olemaan useimmiten äiti. Kieltämättä näyttää siltä, että kynnys rangaista äitiä näyttää olevan suurempi kuin rangaista isää.

Kun uhrilta viedään lainsuoja, ei pahan tekeminen tietenkään mihinkään lopu vaan saa jatkua. Ikävä kyllä uhrien kannalta kyse on vuosien painajaisesta. Onko iseihin ja lapsiin kohdistuva henkinen väkivalta jotenkin hyväksyttävämpää kuin äiteihin ja lapsiin kohdistuva väkivalta? Olisivatko Kiurun ja Eerolan aloitteet menneet läpi jos uhreiksi olisi koettu pääosin äidit? Uhrataanko joukko vieraannuttamista kohtaavia äitejä ns. ”pienemmän pahan” nimissä? Aina kuitenkin unohtuu, että suurin uhri kuitenkin on lapsi pahantekijän sukupuolesta riippumatta. Uhrien elämän varastaminen jatkuu jos se sallitaan. Tilaisuus tekee varkaan.