Tehdäänkö historiaa vai vesitetäänkö mahdollisuus?


33 vuotta vanha laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta uusitaan. Aika on ajanut laista ohi ja sen toimimattomuus huoltoriitojen ennalta estäjänä on nähty. Oikeusmurhien uhreille on selvää etteivät hampaattomat toiveet estä huoltokiusaamista ja vieraannuttamista.

Tilaisuus tekee varkaan. Toimintatavat ovat tuttuja jokaiselle uhrille. He tietävät jo mikä ei toimi. He ovat puolustaneet lapsen oikeutta nykyisillä säännöillä ja hävinneet. Suurimman laskun maksaa kuitenkin lapsi jota lakien ja käytäntöjen pitäisi puolustaa.

Nähtäväksi jää myydäänkö meille käytännössä sama paketti eri nimellä. Haaskalinnut ovat jo raadon kimpussa tarjoten eropalveluja ennalta ehkäisevänä ratkaisuna. Me tiedämme, että ne tulevat liian myöhään eivätkä pysäytä vieraannuttajia. Vieraannuttaja on tässä askeleen edellä.

Vieraannuttajaa ei tavoita palopuhe siitä mikä on lapsen edun mukaista. Lapsen etu ei ole heidän tavoitteensa vaikka he itselleen ja muille niin kertovat. Uhrit tietävät kertomusten ja tekojen ristiriidan. Ikävä kyllä kukaan ei tutki kuka puhuu totta. Eikö totuudella ole merkitystä lasta koskevissa asioissa?

Lapsen syyllistäminen on vieraannuttajan halveksittavin temppu. Lastahan ei saa pakottaa pitämään yhteyttä toiseen vanhempaansa. Jostain syystä lapsen kieltäytyminen toisen vanhemman tapaamisesta tuntuu olevan hemmetin ymmärrettävää. Syytä ei tarvitse tutkia. Usein siihen riittää vieraannuttajan oma sanallinen todistus.

Ymmärtäjät elävät kyllä ihan eri piireissä ja todellisuudessa kuin minä. Taas kerran kaivattaisiin vieraannuttamis-simulaattoria. Siellä itse voisi kokeilla miten pärjäisi noudattamalla sääntöjä jos toisen ei tarvitse niitä noudattaa. Ilmeisesti vain sillä saataisiin vääräuskoiset ymmärtämään korupuheiden tehottomuus ja tilanteen mahdottomuus.

Nähtäväksi jää saavatko lapsiemme lapset elää vanhempiensa ja isovanhempiensa tuskan omakohtaisesti. Valta on asiantuntijoilla jotka ikävä kyllä vain teoriassa ymmärtävät huoltoriidan anatomian. Seuraavan sukupolven erolasten tulevaisuus päätetään nyt. Tehdäänkö historiaa vai vesitetäänkö mahdollisuus?