Tapaamisoikeus vai tapaamisrajoitus?


Vanhempien oikeudet ja velvollisuudet määritellään lainsäädännössä usein lasten oikeuksien kautta. Vanhemmat toimivat alaikäisen lapsensa edustajina ja edunvalvojina. Vanhemmilla on oikeus saada tietoa ja tulla kuulluksi omaa lastaan koskevissa asioissa. Kun vanhemmat elävät saman katon alla lapsensa kanssa, ei kukaan tule puhumaan lapsen oikeudesta viettää aikaa molempien vanhempien kanssa. Tilanne voi muuttua kun vanhemmat eroavat ja lapsi siirtyy asumaan kirjoille vain toisen vanhemman kanssa. Vanhaan ei ole enää paluuta parhaassakaan tapauksessa. Tällöin punnitaan vanhempien kyky epäitsekkyyteen. Tällöin lapsen kanssa erillään asuva kohtaa kummajaisen nimeltä tapaamisoikeus.

”Tapaaminen on lapsen oikeus. Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lapsen tapaamisoikeuden turvaaminen on kummankin vanhemman vastuulla. Kaikki lapsen huoltolaissa hyvälle huollolle asetetut kriteerit koskevat myös tapaamisoikeutta. Lapsen oikeus tavata vanhempaansa ei ole sidoksissa siihen, onko vanhempi lapsen huoltaja vai ei” (Sosiaaliportti – Lastensuojelun käsikirja).

Selvää tähän asti. Tapaamisoikeus on lapsen oikeus ja ilmeisesti, jos oikein tulkitsen, tapaamisoikeus kohdistuu vanhempaan jonka luona lapsi ei ole kirjoilla. Lapsen kanssa asuvan vanhemman elämä jatkuu lähes kuten ennenkin. Hän toimii edelleen alaikäisen lapsen edustajana, mutta hänelle lankeaa velvollisuus turvata lapsen tapaamisoikeus erillä asuvaan vanhempaan.

Tässä kohtaa punnitaan miten tämä lähihuoltaja tulkitsee lapsen oikeuden, omat oikeutensa ja toisen vanhemman oikeudet. Tässä kohtaa lapsen oikeus tavata erillä asuvaa vanhempaa voi oleellisesti heikentyä. Ennen vanhempien eroa ei kumpikaan varmastikaan miettinyt voiko osallistua lapsensa rippijuhliin tai voiko mennä katsomaan lapsensa harrastuksia. Eron jälkeen asiat voivat olla toisin. Yhtäkkiä onkin minun aika ja sinun aika jos kumpi tahansa vanhemmista näin päättää. Yksi jos toinenkin vanhempi on poistettu oman lapsensa koulun päättäjäisistä. Ei ollut hänen aikansa.

Tapaamissopimus, jonka tehtävänä on turvata lapsen perusoikeus eli oman vanhempansa tunteminen voikin muuttua vallankäytön aseeksi. Et voi tavata/nähdä lastasi koska ei ole tapaamissopimuksessa määrätty ajankohta. Et voi puhua lapsesi kanssa puhelimessa koska sitä oikeutta ei tapaamissopimuksessa ole lapselle annettu. Käytännön valta päättää näin on lähihuoltajalla. Hän on avainasemassa siinä tulkataanko tapaamissopimus minimiksi. Yhteiskunta ei määrää eikä vaadi, että lapsi on erotettava toisesta vanhemmasta eron jälkeen mahdollisimman paljon. Jos ero osuu kohdalle niin toivon entisen kumppanisi ajavan lapsen etua eikä omaansa. Muuten tapaamissopimus muuttuu käytännössä tapaamisrajoitukseksi.

Avainsanat: , , , ,