Tapaamisoikeus – pahan alku ja juuri?


Perheessä ei ole ykkös- ja kakkosvanhempia. Ei ainakaan laissa määriteltyjä. Toinen vanhempi voi toki olla huoltaja ja toinen ei. Toki perheen sisällä voi olla työnjakoa siitä kuka lasta kulloinkin hoivaa. Mutta tällöin lapsi on vielä yhteinen. Toki jotkut vanhemmat eivät puhu ”meidän lapsesta”. Vanhempien ero voi muuttaa tämän Status Quon. 

Vuoroasuminen on yleistynyt ja jotkut valitsevat tavan jossa lapsi ei vaihda paikkaa vaan vanhemmat vaihtavat vuorotellen lapsen luokse asumaan. Tästä huolimatta lain mukaan lapsella on tapaamisoikeus toiseen vanhempaan ja toisen luona lapsi asuu. Lakikin on nimeltään laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta.

Minkä takia laissa pitää puhua tapaamisoikeudesta? Tämä asettaa vanhemmat lähtökohtaisesti eriarvoiseen asemaan. Kieleemme onkin vakiintunut vanhempia eriarvostavia sanahirviöitä kuten ”etävanhempi”, ”etähuoltaja”, ”etä”, ”tapaajavanhempi”, ”lähivanhempi”, ”lähihuoltaja”, ”lähi” ja ykkösvanhempi.

Laki tekee toisesta vanhemmasta lasta tapaavan vanhemman. Tämä ei voi olla vaikuttamatta ihmisten asenteisiin. Eron jälkeen toinen vanhemmista ei ole enää vanhempi vaan jotain vähemmän. Siis jotain vanhemman ja kaverin väliltä. Tämä on omiaan myös syrjäyttämään sen pelkän ”vanhemman oloisen” vanhemman yhteiskunnan eri instansseissa. Hänestä tulee vähempiarvoinen vanhempi.

Loukkaako lakimme lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta toisen vanhemman Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 8 artiklan mukaista oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän suojaa tekemällä asenteellisesti toisesta vanhemmasta vanhemman johon lapsella on tapaamisoikeus? Vanhemmuus ei lopu eroon, mutta vanhemmuuden muuttaminen tapaamiseksi lopettaa perhe-elämän ainakin henkisesti ja asenteellisesti.

Miltä kuulostaa valvottu tapaaminen? Ei ainakaan vanhemmuudelta. Miten olisi valvottu vanhemmuus? Miltä kuulostaa tapaamisoikeus? Ei ainakaan perhe-elämältä. Miten olisi paremminkin luonapito? Entä laki tapaamisen täytäntöön panosta? Miten olisi laki luonapidon estämisestä.

Haloo kansanedustajat ja muut päättäjät! Kuka teistä haluaa edistää yhdenvertaista vanhemmuutta myös eron jälkeen? Kaikki lähtee asenteista ja tässä tapauksessa lakimme lähtökohtaisesti mahdollistaa vanhempien eriarvoisen kohtelun vähintään henkisesti. Tämä on omiaan aiheuttamaan sen niin kammotun ja lapselle vahingollisen huoltoriidan. Onko TAPAAMISOIKEUS PAHAN ALKU JA JUURI?