Sinulla ei ole väliä – enää


Kukaan ei ole väittänyt, että vanhemmuus on helppoa. Moni kuitenkin sanoo sen olevan palkitsevaa. Rautavaaran tragedian myötä on nähty avautumisia vanhemmuuden rankkuudesta. Nyt peräänkuulutetaan vaaran merkkien havaitsemista ja apua uupuneille.

Veikkaan kuitenkin yhden ryhmän jäävän jatkossakin mahdollisen avun ulkopuolelle. On olemassa ryhmä joka kaikesta tapahtuneesta huolimatta kantaa potentiaalisen uhan statusta jatkossakin. Tätä ryhmää saa kiusata ja heidän uupumuksensa ei saa viranomaisen sympatioita. Ketään ei kiinnosta tämän ryhmän taloudelliset ongelmat, huoltokiusaaminen tai vieraannuttaminen. Kun sinusta tulee tapaajavanhempi, sinut on käytännössä erotettu perhekäsitteestä. Et siis ole tuen arvoinen.

Huoltokiusatun vanhemman elämässä ei ole paljon palkitsevia asioita. Elämä on periaatteessa osittain odotus-moodissa elämistä. Koskaan et voi tietää oliko edellinen viikonloppu se viimeinen lapsesi kanssa. Ilon aihetta voi hakea vaikka siitä jos lapsen mukana tuli kahdet sukat normaalin yhden sukaparin sijaan viikonlopuksi.

Huoltokiusaamisen kohteena olo on turhauttavaa ja uuvuttavaa. Se on vanhemmuutta suukapula suussa vuoristoradan kyydissä samalla kuin sinua henkisesti pahoinpidellään. Pahimmillaan toimit toisen vanhemman narsistisena lähteenä tuottamassa toiselle energiaa olemalla hänen henkinen heittopussinsa. Sinun vanhemmuutesi ei merkitse hänelle mitään. Sinun uupumisesi ei merkitse hänelle mitään. Sinun uupumisesi merkitsee viranomaiselle vain uhkaa. SINULLA EI OLE VÄLIÄ – ENÄÄ.