”Pahaa puhuminen” vs. ymmärryksen merkitys


Moni kamppailee sen kanssa mitä lapsille voi tai tulisi sanoa kun toteaa lapsen olevan vieraannuttamisen kohteena. Moni on huomannut lapsensa sulkeutuvan ja vaikenevan. Iloiset puhelut ovat historiaa. Tuntuu kuin lapsi hiljaa luisuisi käsistä. Kun toinen esittää lapsille omia totuuksiaan ja mahdollisesti vääristää historiaa tai muuten manipuloi lasta niin onko paras olla hiljaa ja säästää lasta? Riittääkö se, että asian voi selittää lapselle jos tämä aikuisena kysyy mitä oikein tapahtui? Onko toisesta pahaa puhumista jos kertoo lapselle oman kantansa lapsen kertoessa mitä hänelle on kerrottu tai mitä häntä on pyydetty salaamaan tai valehtelemaan?

Ehkä seuraavasta lainauksesta on apua. Lainaus on teoksesta: Tytti Solantaus: Lapset puheeksi – kun vanhemmalla on mielenterveyden ongelmia

”Tieto ja ymmärrys vanhemman häiriöistä, muuttuneen käyttäytymisen syistä ja merkityksistä ja perheen tapahtumista – keskinäinen ymmärrys perheessä – on tärkeää niin lapsille kuin aikuisillekin. Ymmärrys edellyttää puhumista ja ongelmien yhteistä pohtimista. Mielenterveyden häiriöistä ei ole tavallista puhua, ei ainakaan lasten kanssa.

On ajateltu, että lasten taakka vain kasvaa, jos hänelle kerrotaan vanhemman ongelmien syistä. Näin ollen vanhemmat tekevät usein kaikkensa, jotta lapset eivät huomaisi mitään. Se on ymmärrettävää, mutta se jättää lapset arvailemaan, mikä vanhemmalla on ja tekemään omia tulkintojaan esim. omasta syyllisyydestään. Puhumattomuus kasvattaa välimatkaa vanhempien ja lasten välille, eivätkä lapset voi turvautua vanhempiin kysymyksillään.

Elämän vaikeudet eivät sinänsä ole este lasten kehitykselle, kunhan niitä pyritään yhdessä
ratkaisemaan. Ymmärrys auttaa lasta tulkitsemaan oikein vanhemman puheita ja toimia;
keskinäinen ymmärrys toimii suojaavana tekijänä. Esimerkiksi jos lapsi tietää vanhemman sairastavan depressiota, osaa hän tulkita oikein vanhemman vetäytymisen ja jaksamattomuuden. Hän tietää, että se johtuu masennuksesta, eikä siitä, että vanhempi ei halua olla hänen kanssaan. Aikuiset, jotka ovat kasvaneet psyykkisesti sairaitten vanhempien kanssa, huokaavat usein, että kunpa heille olisi kerrottu mikä vanhempaa vaivasi.

Ymmärrys vanhemman ongelmista luo perustaa toimivalle perhe-elämälle. Se vapauttaa lapsen itsesyytöksistä, tekee lapsen ja vanhemman suhteesta suoremman ja avoimemman ja lähentää heitä toisiinsa. Ymmärrys tekee ongelmien pohtimisen mahdolliseksi ja avaa tien ongelmaratkaisulle. Hyvin toimivat perhesuhteet tukevat lapsen kehitystä vaikeissakin perheolosuhteissa.”

Avainsanat: , , , , ,