Oletustuomio on tuomiopäivän alku


Muistelen lukeneeni jonkun tuomarin sanoneen, että tietysti hävinnyt osapuoli on katkera. Aika kova lausuma jo siitäkin syystä, että tuomio voi muuttua ylemmissä oikeusasteissa. Järjestelmä itsessään siis pitää sisällään oletuksen, että alemmassa oikeusasteessa voidaan tehdä virheitä. Toki niitä voidaan tehdä sitten ylemmissäkin.

Olisiko huoltoriita helppo ratkaista lapsen edun mukaisesti jos tuomarilla olisi käsissään totuus siitä mitä kukakin on tehnyt ja minkälaisten vanhempien kanssa ollaan tekemisissä? Olisivatko tuomiot erilaisia vai samanlaisia kuin tänä päivänä? Nimittäin vuoden 1983 lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on sidottu periaate, että huoltoriidan ratkaisun perusteena tulee olla lapsen etu. Oikeuden tehtävänä huoltoriidassa ei ole rangaista sitä vanhempaa joka on toiminut väärin ja palkita sitä vanhempaa joka on toiminut oikein.

Jotenkin tulee mieleen, että joku on tehnyt lobbauksien lobbauksen kun nuo periaatteet on luotu. Jos toinen vanhempi estää yhteyksiä, heittää perättömiä väitteitä tai lähtee vieraannuttamaan lasta, niin tämä ei kai sitten saa vaikuttaa huoltoriidan ratkaisuun. Eikös tämä toiminta kuitenkin selkeästi ole lapsen edun vastaista? Eikö ole ihan ymmärrettävää jos vanhempi lähtee hakemaan asumisen vaihtoa tai laajennettuja tapaamisia tämän kaltaista toimintaa kohdatessaan? Miten lapsen edun edes voi erottaa sitä miten vanhempi lapsen oikeutta kohtelee?

Kansalaisten oikeusturvan vuoksi olisi syytä valottaa tuota lapsen etua ymmärrettävään muotoon. Nythän lapsen edun mukaista näyttää olevan asua vanhemman luona joka estää yhteyksiä, levittää toisesta perättömyyksiä tai vieraannuttaa jos lapsi on ollut näissä olosuhteissa tarpeeksi pitkään. Jotta tavallinen tallaaja ymmärtäisi tämän tuomion takana olevan viisauden ilman katkeruutta, tulisi lapsen edun määreet arvottaa auki. Miksi joku asia on lapsen edun mukaisempaa kuin toinen? Jos tuomio ei perustu tosiasioihin vaan oletuksiin niin älkää ihmetelkö jos oletustuomion saanut on katkera. Mahdollinen katkeruus tosin johtuu tuomion perusteista tai oikeammin perusteettomuudesta eikä häviöstä.

Nykyinen oikeuskäytäntö huoltoriidassa näyttää perustuvan paremminkin ”tapaaja on vähemmän lapsen edun mukainen vanhempi”-pohjaiseen ratkaisumalliin. Se jolla on lapsi, on vahvoilla. Hän voi toimia lähes miten hyvänsä ilman, että siihen puututaan. Ihan kuin oletettaisiin tämän vanhemman olevan todennäköisemmin se täyspäisempi ja todennäköinen sekopää on se toinen. Oletetaan että kyllähän sitä vieraannuttamista kai sitten ehkä tapahtuu ja todennäköisesti ihan vielä syystäkin, mutta vielä pahempaa olisi jos lapsi määrättäisiin jollekin vielä pahemmalle. Vieraannuttamisen uhreja tämä ei auta. Heille oletustuomio on tuomiopäivän alku.

Avainsanat: , , ,