Oikeus lapsen pahoinpitelyyn


Mitä se, että oikeudettomasti estää lasta tapaamasta lapsen toista vanhempaa kertoo estäjän vanhemmuudesta? Tämä ilmeisesti on kysymys mitä viranomainen ei edes mieti. No mitä se, että oikeudettomasti estää lasta tapaamasta lapsen toista vanhempaa kertoo estäjän toimimisesta lapsen edun mukaisesti? No tämäkin on ilmeisesti väärin esitetty kysymys, sillä huoltoriidassa vanhemman toiminta ei määrää lapsen etua. Sillä mitä kukakin teki, ei ole merkitystä. Vain sillä on merkitystä, mikä tilanne on nyt. Miten siihen päädyttiin, tuntuu olevan merkityksetöntä.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että se vanhempi jonka luona lapsi on kirjoilla voi yhteishuollossakin täysin lapsen toisesta vanhemmasta piittaamatta muuttaa Suomen rajojen sisällä vaikka kuinka etäälle. Mitä se kertoo sen vanhemman vanhemmuudesta joka on valmis tällä tavalla hankaloittamaan lapsen yhteyttä toiseen vanhempaan? No ei sillä ole merkitystä viranomaiselle. No voiko lapsi itse äänestää tai onko lapsella itsellään ymmärrystä mitä pitkä välimatka käytännössä tarkoittaa? Tuskin. No onko se lapsen edun mukaista toimia näin? No ei teolla tunnu olevan viranomaisen mielestä merkitystä vaan sillä mikä tilanne on nyt.

Viranomainen ja tapaajavanhempi eivät näe asiaa samalla tavalla. Koska lapsi ei ole viranomaisen ei viranomaisen tarvitse välittää miltä tapaamisen oikeudeton estäminen, sopimuksen noudattamatta jättäminen tai vieraannuttaminen tuntuu lapsesta saati tapaajavanhemmasta. Se kuitenkin hämmästyttää kuinka viranomainen ei näe sopimuksen rikkomista lapsen edun ja oikeuden vastaisena.

Tapaamissopimuksen tehtävänä on taata lapsen oikeus hänen toiseen vanhempaansa. Sopimuksen henki on se, että sillä taataan lapselle ainakin minimissään sopimuksessa todettu oikeus tavata tapaajavanhempaa. Sopimuksen henki EI OLE SE, että sillä rajataan lapsen oikeus tavata tapaajavanhempaa maksimissaan sopimuksessa mainittu määrä. Tällä perusteella on äärimmäisen vaikeaa ymmärtää viranomaisen, lapsiasiavaltuutetun ja tuomioistuimien välinpitämättömyys tapaamisten oikeudettomaan estämiseen ja vieraannuttamiseen.

Lähihuoltaja joka rikkoo huollon ja tapaamissopimuksen sääntöjä varastaa lapselta oikeuden toiseen vanhempaan. Hän rikkoo lapselle annettua lupausta. Miksi viranomainen haluaa sallia tämän? Miksi tätä pidetään ”ei niin vakavana asiana”? Miksi sitä vanhempaa joka yrittää kynsin ja hampain pitää kiinni lapselle annetusta lupauksesta kohdellaan riitaa aiheuttavana ongelmana? Miksi lapsiasiavaltuutettu on kyllä valmis lakimuutoksiin, mutta vain semmoisiin joilla rajataan tapaajavanhemman oikeuksia viedä lapsen oikeus käräjille? Miksi tapaajavanhempi pakotetaan yhä uudestaan ja uudestaan neuvottelemaan tai sovittelemaan ihmisen kanssa, joka toistuvasti rikkoo lapselle annettua lupausta? Miten vanhempi voi koskaan enää luottaa toiseen joka on valmis rikkomaan sopimuksia? Kuinka monta kertaa sinut voi pettää ennen kuin luotto menee?

Sovittelu ei sovi ratkaisuna vainoamistapauksiin. Vainottua halutaan säästää kohtaamasta vainoajaansa. Kuitenkin vieraannuttamistapauksissa ja tapaamisten oikeudettomissa estämistapauksissa uhri joutuu kohtaamaan kiusaajansa tilanteessa jossa kiusaajalla lähihuoltajana on kaikki valta. Miksei yhteiskunta suojaa lasta lähihuoltajan pahoinpitelyltä? Miksi vain tapaajavanhemman tehtävänä on yrittää suojata lasta jos lähihuoltaja on pahantekijä?

Tapaajavanhempi on puun ja kuoren välissä kun lähihuoltaja osoittautuu vieraannuttajaksi. Yhteiskunta heittää hänet susille. Huoltolaissa kuvattu lapsen oikeus molempiin vanhempiin tarkoittaakin käytännössä, että lapsella on oikeus sen verran kuin lähihuoltaja sallii. Jos lähihuoltaja rikkoo sopimusta, niin tapaajavanhemman pitää suostua semmoiseen sopimukseen jota lähihuoltaja sillä kertaa lupaa olla rikkomatta. Veikkaan, että sovittelussa harvemmin lähihuoltaja vaatii tapaajavanhempaa lisäämään tapaamisia. Yhteiskunta kyllä voisi edes hieman antaa apuja myös sille vanhemmalle jonka tehtäväksi on annettu pitää huolta lapsen oikeudesta tavata häntä. Ilman lain antamaa tukea on lähihuoltajalla nyt käytännössä laillistettu oikeus lapsen pahoinpitelyyn.