Nieleekö päättäjät follosovittelu-koukun?


Oikeusministeriö on esittänyt Folloa merkittävänä parannuksena huoltajuusriitoihin ja sitä ollaankin suhteellisen vaivihkaa ulottamassa koko maahan. Lausuntoja asiasta on OM pyytänyt lähinnä perinteisiltä ja ”tutun turvallisilta tahoilta” – kuten virkamiehillä on tapana.

Yhdistyksemme lausuntoa ei ole OM:n taholta Follosta kyselty, sensijaan esim. Yhden vanhemman perheiden liitto ry:ltä on.YVPL edustaa enimmäkseen ns. lähivanhempia ja avoimesti kertovatkin että ajavat nimenomaan heidän etuaan (”Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry on lastensuojelujärjestö, jonka tavoitteena on parantaa yhden vanhemman perheiden sosiaalista, taloudellista ja oikeudellista asemaa.”).

Tasapuolisuudenkin ja objektiivisuuden nimissä olisi OM:n syytä ollut kysyä myös ns.tapaajavanhempien näkemystä ”lasten edusta” suhteessa Folloon – eli Isät lasten asialla ry:ltä. Sinäänsä tälläinen menettely on valitettavan tuttua viranomaismenettelyissä tapaajavanhemmille laajemminkin, sillä tapaajavanhempia ei liian usein mielletä lapsen perheeksi.Tältäkin osin YK:n lastenoikeuksien sopimuksen toteutus ontuu maassamme pahasti. Erikoista on myös se että yhdistyksemme monta jäsentä on osallistunut Follo-istuntoihin osapuolena ja enemmistö yhdistyksemme jäsenistöstä tietää sen ”nahoissaan” mitkä asiat huoltajuussovitteluissa ovat ongelmana maassamme – palautetta ja kehitysideoita varmasti olisi. Follohan on siis vain yksi lisä jo olemmassaolevaan sovittelutarjontaan – tuoko se oikeasti mitään lisää,onkin jo toinen tarina.

Ennenkuin yhdistyksemme kirjelmöi oman pikaisesti tehdyn lausuntonsa Follosta oma-alotteisesti oikeusministeriölle, ei allekirjoittanut ollut lukenut tätä aiheesta julkaistua OM:n Lausuntotiivistelmää. Voi sanoa että yllättävän monessa asiassa löytyi yhtäläisyyksiä esim. Vantaan käräjäoikeuden kanssa – joka oli ainoana kokeilun koko maahan laajentamista vastaan – ja syystä! (s.14)

http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1354192274078/Files/OMML_64_2012_Asiantuntija-avusteisten_huoltoriitojen_sovittelun_36_s.pdf

”Vantaan käräjäoikeus kyseenalaisti lausunnossaan sen, voidaanko lyhyen kokeilun perusteella tehdä sellaista johtopäätöstä, että asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen sovittelumenettely on laajennettava koko maahan. Käräjäoikeus huomautti, että asianosaiset sopivat huomattavasti asiantuntija-avusteisen sovittelun piiriin kuuluvia asioita myös perinteisessä alioikeusmenettelyssä. Mietinnössä ei ole käräjäoikeuden mukaan riittävästi punnittu eri sovittelu- ja sopimusmenettelyjen etuja ja haittoja. Käräjäoikeus piti tarpeellisena selvittää, miten paljon pelkästään tuomarin välityksin on päättynyt asiantuntija-avusteisen sovittelun piiriin kuuluvia asioita, ja mikä on ollut tällaisen menettelyn kesto. Vertailun vuoksi olisi selvitettävä koko prosessin kesto myös jutuissa, jotka ovat päättyneet asiantuntija-avusteisessa sovittelumenettelyssä. Käräjäoikeus piti myös välttämättömänä selvittää, minkälaisista tapauksista sovinnot ovat muodostuneet. Jos tapaukset ovat olleet sen tyyppisiä, että sovinto olisi ollut saavutettavissa tuomarivoimin, asiantuntijasovittelun hyödyt jäävät vähäisiksi. Vantaan käräjäoikeus näki vaarana myös sen, että asiantuntija-avusteisessa sovittelussa saavutettu sovinto ei ole todellinen. Akuutissa kriisissä oleva vanhempi ei ehkä kykene rationaalisesti arvioimaan eri vaihtoehtojen merkitystä itsensä ja lapsen kannalta ja saattaa alistua sovintoon, joka pitemmän päälle ei ole tyydyttävä. Tähän voi vaikuttaa myös
mietinnössä esitetty lakimiesavustajan rooli. Vantaan käräjäoikeus piti kuitenkin lähtökohtaisesti hyvänä sitä, että huoltoriitojen ratkaisemiseen yritetään löytää uusia keinoja.”

Tuosta loppupehmennyksestä huolimatta: vieläköhän jatkossa lausuntoja pyydetään Vantaan käräjäoikeudelta?

Follossa on tosiaan paljon ihmeteltävää, mm. siis nämä:

– Mihin unohtui lakisääteinen perussovittelu ja sen kehittäminen?
– Kuinka sovittelijat koulutetaan tunnistamaan vieraannuttaminen – vai koulutetaanko, tai osataanko sitä edes?
– Miksi monien muiden maiden sovitteluista ei otettu elementtejä-
esim. Yhdysvaltain Wisconsinissa jo 30 vuotta toteutetusta
sovittelusta joka vaikuttaa huomattavasti tehokkaammalta ja laadukkaammalta.
– Nähdäänkö päättäjien silmin Follo-sovittelua tukevien tahojen ”oma lehmä ojassa”-asenne?
– Mikä Follossa on muka erityisen lapsiystävällistä?
– Miksi esim. yhdistykseltämme ei kysytä kantaa – mutta etukäteen
arvattavilta puoltavilta tahoilta kylläkin – korvasyyhyynkö haetaan lausuntoja?
– Mistä päällekkäisen (sovittelu)hankkeen varat otetaan kun
lakisääteinen sovittelu on jo olemassa?
– Tietääkö eduskunta ja päättäjät todella tarpeeksi asiasta ja sen
taustoista ja tuloksista yms?

Follo-sovittelu, kuten muukin sovittelu VOI auttaa ihmisiin joilla EI ole vieraannuttamis-ja huoltokiusaamistavoite. Näihin valitettavin yleisiin huoltoriitatapauksiin Follo tarjoaakin lähinnä kosmetiikkaa huutavaan tilanteeseen tilanteeseen jossa vieraannuttamisen kohteena olevat lasten ja kohdevanhempien huudot on onnistuttu vaientamaan oma tai kaverin palkka ja virka säilyttääkseen – ja kun kerta mahdollista, niin jopa lisätä niitä.

Tälläinen maton alle lakaisu tulee aivan liian kalliiksi yhteiskunnalle monella tapaa. Olisi korkea aika ottaa kritiikki tosissaan ja sen esittäjät mukaan kehittämään järjestelmiä. Siinä on tosiaan vaan se vaara että positiivisia tuloksia alkaisi syntyä?

Avainsanat: ,