Mitätöitiinkö lapsen oikeus tapaajavanhempaan taas kerran?


Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson antoi 13.4.2014 vastauksensa Pauli Kiurun 24.4.2014 tekemään kirjalliseen kysymykseen. Kysymys koski lakivaliokunnan lähettämää kirjettä Kiurun ja Juho Eerolan tekemien lakialoitteiden johdosta: Mihin konkreettisiin toimiin oikeusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat ryhtyneet tai ryhtymässä tällä vaalikaudella lakivaliokunnan niille 15.11.2013 päivätyn ja lähettämän kirjeen johdosta?
Vastauksessaan oikeusministeri Henriksson ei tarjoa mitään konkreettista. Vastauksessa viitataan toteuttamissuunnitelmaan vuosille 2014-2019, joka pohjautuu Sosiaali- ja terveysministerille kesäkuussa 2013 loppuraporttinsa jättäneen ns. Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän ehdotuksiin sekä lausuntopalautteeseen. Toteuttamissuunnitelman mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriön, oikeusministeriön ja sisäministeriön on tarkoitus selvittää yhteistyössä, miten lapsen oikeus suojeluun turvataan tilanteissa, joissa on taustalla vanhempien välinen tai toisen vanhemman aiheuttama konflikti lapsen huollosta ja tapaamisesta ja samanaikainen vanhemman tai ulkopuolisen tahon ilmaisema huoli lapsen turvallisuudesta, terveydestä tai hyvinvoinnista.
Toimiva lastensuojelu -toteuttamissuunnitelmasta ei löydy sanoja vieraannuttaminen tai tapaamisten estäminen. Suunnitelman kohdassa 2.3.1 ”Ilmoitusvelvollisuus poliisille lapseen kohdistuneesta väkivallasta” todetaan, että väkivaltaa kokeneiden lasten osalta ilmoitusvelvollisuus ja selvityskäytännöt tulee saattaa samalle tasolle seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden lasten kanssa: lastensuojelun ilmoitusvelvollisille viranomaisille ja ammattihenkilöille tulee säätää velvollisuus tehdä ilmoitus poliisille, kun heillä on syytä epäillä lapsen joutuneen henkeen tai terveyteen kohdistuneen rikoksen uhriksi. Mutta koskeeko tämä myös vieraannuttamista ja tapaamisen tahallista estämistä?
Suunnitelman kohdassa 2.3.5 ”Moniammatillisen asiantuntijaryhmän tehtävien selkiyttäminen” ehdotetaan, että Lastensuojelun moniammatillisen asiantuntijaryhmän tehtäviä ja roolia tulee selkiyttää. Lastensuojelulaissa (417/2007) kunnan tehtäväksi on asetettu huolehtia siitä, että lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on käytettävissään lapsen kasvua ja kehitystä, terveydenhuoltoa, oikeudellista sekä muuta lastensuojelutyössä tarvittavaa asiantuntemusta. Mutta pitääkö tämä asiantuntemus sisällään vieraannuttamisen tai toistuvan tapaamisen estämisen lapselle aiheuttamia seurauksia?
Suunnitelman kohdassa 2.3.6 ”Palvelusuunnitelma lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen vanhemmille” halutaan vahvistaa lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen vanhempien palvelusuunnitelman tekoa. Saadussa lausuntopalautteessa haasteena nähdään, että lastensuojelussa on lain ohjaamana keskitytty lapsen palvelujen järjestämiseen ja aikuisten auttaminen tapahtuu toisissa toimipisteissä, eikä tätä kokonaisuutta suunnitella yhdessä. On havaittu, että lastensuojelutyöntekijöiden valmiutta tunnistaa vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmia on parannettava ja selkeät toimintamallit on luotava vanhempien ohjaamiseksi tarvittavien palveluiden piiriin. Mutta pitääkö tämä sisällään molempien vanhempien auttamisen? Pitääkö tämä sisällään vieraannuttamisen tunnistamisen? Pitääkö tämän sisällään vanhemman auttamisen, kun lapsi on jo vieraannutettu hänestä tai kun vieraannuttaminen on menossa?
Suunnitelman kohdassa 2.3.9 ”Tuetut ja valvotut tapaamiset” esitetään sosiaalihuoltolakiin lisättäväksi säännökset siitä, missä tilanteissa on lapsen edun mukaista määrätä tapaamiset toteutettaviksi tuettuina tai valvottuina ja miten tällaiset tapaamiset on käytännössä toteutettava. Aika moni vieraannuttamisen kohteena olevan vanhemman entinen kumppani vaatii juuri valvottuja tapaamisia. Tämän tarkoitus ei ole parantaa vaan heikentää lapsen ja vanhemman välistä suhdetta. Jäämme kiinnostuksella seuraamaan, miten lähivanhemman ”väärät” huolet tullaan huomioimaan lain valmistelussa.
Vuosille 2015-2019 jää suunnitelman kohta 2.4.3 ”Lapsen suojelu huoltoriidoissa erityisesti silloin, kun ulkopuolisilla on huoli lapsesta”. Sosiaali- ja terveysministeriö, oikeusministeriö ja sisäministeriö selvittävät yhteistyössä, miten lapsen oikeus suojeluun turvataan tilanteissa, joissa on taustalla vanhempien välinen tai toisen vanhemman aiheuttama konflikti lapsen huollosta ja tapaamisesta ja samanaikainen vanhemman tai ulkopuolisen tahon ilmaisema huoli lapsen turvallisuudesta, terveydestä tai hyvinvoinnista.
Lapsen suojelu huoltoriitatilanteessa -suunnitelma esittää ensisijaisesti nk. FASPER- ja FOLLO-sovitteluja, mutta toteaa, ettei sovittelu kuitenkaan ole ratkaisu kaikkiin tilanteisiin erityisesti, jos kyse on vakavan väkivallan uhasta ja lapsen turvaamisesta. Erovaihe on riskialtis erilaiselle väkivallalle ja väkivalta voi jatkua pitkään eron jälkeenkin. Esimerkiksi entinen puoliso ja lapsi voivat joutua vainoamisen kohteeksi. Rikoslakia (39/1889) muutettiin jo 1.1.2014 alkaen lisäämällä uusi vainoamista koskeva rangaistussäännös (25 luvun 7a §). Vaikeiden huolto- ja tapaamisriitojen kohteena olevien lasten oikeuksien parantamiseksi tehtävästä jatkotyöstä sovitaan tarkemmin oikeus-, sisä- sekä sosiaali- ja terveysministeriön kesken. Mutta pitääkö tämä jatkotyökin oletuksen, että vain tapaajavanhempi on se väkivaltainen uhka lapselle ja lähihuoltajalle?
Olisi syytä muistaa, ettei vika aina ole tapaajavanhemmassa. Toteuttamissuunnitelmasta Toimiva lastensuojelu-selvitysryhmä sai alkunsa toukokuussa 2012 kuolleen 8-vuotiaan Vilja-Eerikan kohtalosta. Tytön isä oli toiminut lähihuoltajana vuodesta 2010. Loppuvuodesta 2011 tytön äiti kuitenkin haki Helsingin käräjäoikeudessa tyttärensä huoltajuutta. Isä vastusti äidin vaatimusta saada huoltajuus ja laajemmat tapaamisoikeudet. Käräjäoikeus tuomitsi tytön jäämään asumaan isälleen. Tytöstä ehdittiin tehdä 11 lastensuojeluilmoitusta ennen hänen kuolemaansa.
Kuolemantapaus nosti lastensuojelutyön puutteet keskusteluun ja herätti useat viranomaiset selvittämään lastensuojelun toimintaa. Kuolemantapauksen olisi pitänyt nostaa tarkasteluun myös tuomioistuinten tekemät huoltajuus- ja tapaamisoikeusratkaisut sekä niiden perustelut. Tapaus on surullinen osoitus siitä, kuinka lapsi on vailla turvaa, jos pahantekijä sattuu olemaan lähivanhempi.

Avainsanat: , , ,