Mitä jos huoltoriidoissa on tehty vääriä päätöksiä vuosikymmeniä?


Jos lähihuoltaja ilmoittaa ettei lapsi halua tavata toista vanhempaa tai lapsen pelkäävän tapaajavanhempaa, on vian aina oltava tapaajavanhemmassa.

Huoltoriitoihin vaaditaan aina kaksi osapuolta ja koska yksin ei voi riidellä on molemmissa vanhemmissa siis vikaa.

Lapsen vakiintuneet olosuhteet ohittavat lapsen oikeuden toiseen vanhempaan.

Jos lasta on vuoden estetty tapaamasta toista vanhempaa, niin lasta ei voi antaa viikonlopuksi hyväksi todetulle vanhemmalle, mutta lapsen voi kyllä ottaa huostaan tuntemattomalle ihmiselle.

Lapsen yhteyden estäminen toiseen vanhempaan sopimuksen vastaisesti ei aiheuta lastensuojelullista huolta. Jos lapselle tuttu opettaja ei päästäisi lasta koulusta kotiin niin häkki heiluisi.

Vuoroasumista ei suositella riitaisissa väleissä. Lapsen elämä rauhoittuu kun vuoroasumista vastustavalle vanhemmalle annetaan mitä hän haluaa eli vuoroasumista haluavan tapaamisia rajoitetaan.

Vaikka lapsen yhteyttä molempiin vanhempiin tulee tukea, ei tapaajavanhemmasta riippumattomia estyneitä tapaamisia tule korvata, koska lapsen elämä ei silloin ole ennakoitavaa.

Vieraannuttamista (henkistä väkivaltaa) ei voi määritellä kielletyksi koska sitä on vaikea määritellä (onko kukaan yrittänyt?) ja toiminta voi olla myös tiedotonta ja usein tapaajavanhempi itse vieraannuttaa itsensä lapsesta.

Nämä ovat tämän päivän käytäntöjä. Jos huoltokiusaaja tai vieraannuttaja saisi luoda viranomais- ja tuomioistuinkäytännöt niin miten ne eroaisivat yllä olevista? MITÄ JOS HUOLTORIIDOISSA ON TEHTY VÄÄRIÄ PÄÄTÖKSIÄ VUOSIKYMMENIÄ?

Avainsanat: ,