Lapsen syyllisyys ja häpeä


En itse ole vieraannutettu lapsi. En siis voi sanoa oman kokeman kautta miltä tuntuisi jos toinen vanhempani olisi demonisoinnut toista vanhempaani. En voi sanoa olisiko minulla ollut ymmärrystä siitä mitä minulle tehdään ja miksi. En voi sanoa olisiko minulla ollut ymmärrystä hakea annetun tiedon tarkistamista jos minuun olisi kohdistettu indoktrinaatiota. Joudun siis perustumaan arvaukseni maalaisjärkeen, kokemukseeni vanhempana ja usean kohtalotoverin kertomaan.

Todennäköisesti kaikki lapset eivät toimi samalla tavoin tai koe heihin kohdistuvaa vieraannuttamista täysin samalla tavalla. Asiaan vaikuttavat ainakin lapsen ikä, persoonallisuus, kenties sukupuoli, se miten vieraannuttamisen kohteena oleva vanhempi toimii ja se kuinka vieraannuttava vanhempi toimii. Varmaa kuitenkin on, että vieraannuttamisen kohteena olevaan lapseen kohdistuu asioita joita ei kohdistu lapseen jota ei vieraannuteta.

Ei ole normaalia kasvatusta, että lapseen pyritään vaikuttamaan toista vanhempaa vieraannuttavalla tavalla. Ymmärtääkö lapsi jota vauvaiästä saakka on vieraannutettu toisesta vanhemmastaan sen kuinka epänormaalisti hänen vanhempansa toimii? Eihän hänellä ole kokemusta muunlaisesta elämästä. Mitä tapahtuu lapsen mielessä jonka perhe-elämä molempien vanhempien kanssa muuttuu äkisti elämäksi jossa hänen pitää hylkiä toista vanhempaansa miellyttääkseen toista vanhempaansa?

Vaikka siitä mikä nyt oikeasti on normaalia, voidaan väitellä, niin sanon kuitenkin, että normaali vanhempi haluaa lapsellensa parasta. Kun on vieraannuttamisen kohteena, sitä pyrkii toimimaan lapsen parhaaksi. Kädet on sidottu ja juurikaan mitään ei voi tehdä. Olo on avuton ja turhautunut. Silti on muistettava, että lapsi voi tehdä vielä vähemmän. Hän ei ole se joka on syyllinen siihen miten sinua kenties kohtelee.

Lapsi on vedenjakajassa jossa hän pyrkii ensisijaisesti suojaamaan itseään. Lapsi ei halua elää tuntien jatkuvaa häpeää tai syyllisyyttä siitä miten hän joutuu kohtelemaan vieraannuttamisen kohteena olevaa vanhempaa saadakseen vieraannuttajan rakkauden. Lapsi yrittää löytää keinon millä syyllisyyttä ja häpeää ei tarvitse kokea.

Lapsi voidaan laittaa valehtelemaan ja salaamaan asioita toiselta vanhemmalta. Näiden asioiden kantaminen tekee toisen vanhemman tapaamiset epämiellyttäviksi. Pahimmillaan tämä voi tarkoittaa sitä, että lapsi joutuu valitsemaan luopumisen toisesta vanhemmasta, jotta ei tarvitse kohdata syyllisyyttä ja häpeää. Lasta täytyy auttaa vapautumaan tästä. Tämä ei tarkoita, että toisen vanhemman teot ja valheet lapselle täytyy hiljaisesti hyväksyä. Täytyy yrittää löytää keino ja sanat joilla vapauttaa lapsi syyllisyydestä ja häpeästä.

Avainsanat: , ,