Lapsen ”etu”


Laki lapsen huollosta ei mainitse termiä lapsen etu vaan siellä kuvataan huollon tarkoitus ja tavoite. Miten huoltoriidassa sitten saadaan lapsen edun mukainen tuomio kun pohjana oli huoltolaki? Lapsen huollon tarkoituksen määreet kyllä kuulostavat lapsen edun mukaisilta.

Laki lapsen huollosta 1§ avaa lapsen etua/oikeutta seuraavasti: ”Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä.

Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus.

Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.”

Huoltoriidassa yksi riidan aiheista on, kumman luona lapsi asuu. Helposti voisi kuvitella, että siitä vanhemmasta, joka huollon määreet pystyy paremmin täyttämään, tulee lähihuoltaja. No aina voi kuvitella, mutta tarkkaan ottaen laki kuvaa huollon tarkoitusta ja tavoitetta eikä hyvän huoltajan edellytyksiä.

Kun huoltoriita syntyy, on lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi vaarassa. Huoltoriidasta siis pitää tehdä loppu. Se näyttää olevan tärkeintä. Huoltoriita on siitä erikoinen riita, että tulkinnan mukaan se miten HUONOSTI laissa kuvattua huollon tarkoitusta ja tavoitetta on pyrkinyt toteuttamaan, ei määrää riidan tuomiota. Tuomion määrää lapsen etu ja se on, että riita loppuu. Ja näyttää siltä, että hinnalla millä hyvänsä kunhan oikedenkäyminen loppuu.

Pitäisikö tuomion kuitenkin riippua siitä minkälaista vanhemmuutta/huoltoa vanhempi harjoittaa? Eikö nyt ole vaarana se, että härskimpi vanhempi vastaa tulevaisuudessa pääosin lapsen kasvusta ja kehityksestä? Minkälaisia aikuisia näistä lapsista kasvaa?

Normaalien vanhempien lapsi selviytyy myös nykyisillä pelisäännöillä, koska vanhemmat pystyvät ajattelemaan lapsen parasta. Opportunistin lapsi taas on suoraan sanottuna kusessa. Laki ei ohjaa itsekästä vanhempaa toimimaan hyvin eli huollon tavoitteiden ja tarkoituksen mukaisesti. Opportunisti menee jopa lapsen edun ja oikeuden taakse käyttäen näitä termejä hyväkseen perustellakseen ja oikeuttaakseen omaa tavoitettaan syrjäyttää toinen vanhempi lapsen elämästä.

Perusesimerkki yleisestä lapsen oikeuden hyväksikäytöstä on se, että sanotaan korostetusti tapaamisen olevan lapsen oikeus eikä vanhemman. Huoltolaki ilmoittaa asian seuraavasti: ”Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu.”

Kun lastaan aidosti rakastavalle täysin kunnolliselle vanhemmalle, jonka lapsi on manipuloitu luopumaan tapaamisista, todetaan tuomarin, sosiaaliammattilaisen, virkamiesten ja lähihuoltajien etujärjestön toimesta yhteen äänen, että tapaaminenhan on lapsen eikä vanhemman oikeus niin se tuntuu pahalta. Sitä vaan miettii millä nuokin nyt saisi ymmärtämään, ettei lapsen kieltäytymiselle ole mitään itsestä johtuvaa syytä. Samalla tulee kirottua ne oikeasti ”heittiö” vanhemmat joiden toimintaa opportunisti käyttää hyväkseen perustellessaan oman oikeudettoman toimintansa. Kun vieraannuttajan tahdon kertoo lapsen oma ääni, voi tuskan tietää vain toinen joka on saman kokenut.

Lapsen etu toteutuu kun vanhempi noudattaa huoltoa siten kuin se laissa on kuvattu. Lapsen etu toteutuu kun vanhempi noudattaa YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Voiko lapsen etu toteutua jos oikeus ohittaa vanhemman sopimusrikkomukset, huoltokiusaamisen tai vieraannuttamisen? Ainoa mikä varmasti toteutuu on, että oikeudessa voittanut kuuluttaa olevansa lapsen edun mukainen vanhempi ja toimineensa oikein oikeudenkin mielestä.