Lapsen edun paradoksi – riita ei ole lapsen etu, mutta riidan aiheuttaja ja ylläpitäjä toimii lapsen edun mukaisesti


Mitä tekee ihminen, joka joutuu vaikka pahoinpitelyn kohteeksi? Mitä tekee ihminen, jonka kotiin on murtauduttu? Mitä tekee ihminen, jonka auto on varastettu? Mitä tekee esimerkiksi yritys, joka joutuu sopimusrikkomuksen kohteeksi? Todennäköisimmin nämä päätyvät hakemaan oikeutta tuomioistuimeen.

Mitä jos vakiintunut oikeuskäytäntö olisikin, että pahoinpitelijöitä, murtovarkaita ja autovarkaita ei saisikaan rangaista? Mitä jos lakiin kirjoitettaisiinkin vain, että olisi ihan kiva, jos ihmiset eivät pahoinpitelisi toisiaan eivätkä varastaisi toistensa omaisuutta? Tuomari tekisi päätöksen vaikka autovarkaustapauksessa seuraavasti: Auto jää varkaalle, koska hän on jo tottunut pitämään sitä. Auton alkuperäisen omistajan katsotaan jo tottuneen olemaan ilman autoa. Olosuhteet ovat vakiintuneet. Jos autovarkaalla (siis autoa pääosin nykyään käyttävällä ihmisellä) ei ole varaa auton polttoaineeseen, niin auton aiempi haltija voitaisiin tuomita korvaamaan nykyiselle haltijalle myös polttoainekustannukset. Hänellähän on siihen ollut aiemminkin varaa.

Ei hätää. Kyseinen käytäntö on totta ainoastaan huoltoriidassa. Esimerkkiin voidaan toki kohdistaa ansaittua ja aiheellista kritiikkiä, koska siinä käytännössä verrataan lasta autoon. Lapsen esineellistäminen ei kuitenkaan ollut esimerkin tarkoitus. Tarkoitus oli valottaa, miltä tuntuu huoltoriidan siitä osapuolesta, joka vain haluasi olla oman lapsensa elämässä, mutta on törmännyt siihen, ettei hänellä ole lain suojaa. Oikeuskäytäntö lähtökohtaisesti sallii häneen kohdistuvan kiusaamisen ja viranomaisten mielestä se on hänen oma ongelmansa.

Omaisuuteen kohdistuva epäoikeudenmukainen käytäntö on helpompi mieltää käytännön tasolla. He, jotka eivät ole kokeneet huoltokiusaamista itse, eivät voi käytännön tasolla ymmärtää sitä toivottomuutta ja turhautumista, jota se aiheuttaa. Usko oikeuteen, totuuteen ja rehellisyyteen on kovalla koetuksella. Kun entinen rakkain ihminen vetää hihastaan tekaistun väkivallan uhkaväitteen tai pahimmillaan insestiepäilyn, on kenen tahansa psyyke kovilla. Kun oma lapsi suullaan kertoo, ettei halua tavata sinua, on kovinkin karju polvillaan. Tässä pelissä härskimpi voittaa. Oikeus, totuus, rehellisyys, lapsen etu ja lapsen oikeus poljetaan maahan.

Mistä oikein on kyse? Miksi tämä kansantajuisesti epäoikeudenmukainen toiminta saa jatkua? Totuuden selvittäminen voi olla haastavaa. Huoltoriidassa ei ole kyse asiasta, jonka poliisi tutkisi ja selvittäisi. Ei, koska oikeuskäytäntö ei huoltoriidassa vakiintuneen käytännön vuoksi etsi sitä, joka riitelee, ylläpitää riitaa tai valehtelee. Tämä on johtanut rajattomaan riitaan ja valehteluun. Myös se osapuoli, joka hakee oikeuttaan sopimusloukkauksen vuoksi, katsotaan riitaisaksi. Lähtökohtaisesti jo nimi huoltoriita on harhaanjohtava. Oikeammin pitäisi monessa tapauksessa puhua suoraan huoltokiusaamisesta.

Oikeuskäytäntö hämmentää monia vieraannuttamisen ja huoltokiusaamisen uhriksi joutuneita. Jos kerran riitaa haastavaa, lapsen yhteyksiä toiseen vanhempaan hankaloittavaa tai vieraannuttavaa vanhempaa ei saa ”rangaista”, niin miten lapsen etu oikeasti voi toteutua. Riitahan ei ole lapsen etu. Tietämätön ja vieraannuttamiseen perehtymätön voi kapeakatseisesti tulkata, että lapsen vieraantuminen ei johdu vieraannuttamisesta vaan vanhempien riidasta. Vanhempaa, joka sen riidan on aiheuttanut ja sitä ylläpitää, ei tällöin saa kutsua vieraannuttajaksi!

Mietitäänpä hieman tuota vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Onko vakiintunut oikeuskäytäntö lapsen edun mukainen? Lapsen edun arvioinnille on annettu seitsemän määrettä lastensuojelulaissa.

Lastensuojelulain mukaan lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen,
miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle:

1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;

Miten lapsi voi kehittyä tasapainoisesti ja voida hyvin tilanteessa, jossa riidan haastaminen ja ylläpitäminen on vanhemman oikeus ilman seuraamuksia?
Miten lapsen ihmissuhteet voivat jatkua, jos toisella vanhemmalla on oikeuskäytännön perusteella lupa vieraannuttaa tai estää lapsen tapaamisia ilman seuraamuksia?

2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon;

Vieraannuttamiseen kuuluu toisen vanhemman mustamaalaus lapselle. Lapsen identiteetin toista puolta siis haukutaan. Onko se ymmärryksen antamista?
Onko se hellyyttä, jos lapsen ei anneta henkisesti pitää myös toisesta vanhemmastaan?
Miten pieni lapsi voi itse vaatia oikeuttaan olla myös toisen vanhemman valvonnan ja huolenpidon alaisena?

3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen;

Yhteishuollossa vanhempien pitäisi yhdessä tulkita lapsen tahto. Miten tämä onnistuu, jos etävanhempi syrjäytetään kaikesta päätöksenteosta ilman seuraamuksia?

4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;

Vieraannuttaminen on henkistä väkivaltaa; ei pelkästään vanhempaa vaan myös lasta kohtaan. Tämä siis ilman seuraamuksia!

5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen;

Kun lasta estetään tapaamasta toista vanhempaa, syntyy riippuvuus lapsen kanssa pääosin asuvasta vanhemmasta. Miten tämä edistää lapsen itsenäistymistä?
Riitatilanteessa lapsi saa esimerkin vastuuttomasta ja yleisen moraalikäsityksen vastaisesta käytöksestä. Eikö kasvu vastuullisuuteen tapahdu annetun esimerkin perusteella?

6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan;

Vieraannuttaja laittaa manipuloimalla pienenkin lapsen osallistumaan ja vaikuttamaan omaan oikeuteensa tavata toista vanhempaansa. Eikö vieraannuttaja siirrä syytä tapaamisten toteutumattomuudesta lapsen harteille? Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tästä ei seuraa mitään.

7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.

Eikö kielellinen, kulttuurillinen ja uskonnollinen tausta tarkoita molempia vanhempia?

Jotenkin vaikuttaisi siltä, että vakiintunut oikeuskäytäntö itsessään jo tekee mahdottomaksi lapsen edun toteutumisen.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , ,