Lainataan eräs FB-jako, on niin napakka ja asiaa – saa muuten jakaa!:


Huomenta uusi ja sivistynyt Suomi!!! No niin nyt kun jauhanta erittäin tärkeästä homojen avioliitto-oikeudesta on saatu päätökseen, niin pyydänkin kaikkia teitä homo- ja heteroihmisiä, jotka minunkin ystäviäni ollette, pysähtymään hetkeksi ja lukemaan tämän postaukseni. Kun olen ajanut sekä omaani, että muiden useiden tuhansien heteroisien ja heidän biologisten jälkeläistensä oikeutta olla yhdessä eron jälkeen, ei ole tullut vastaavaa mielipidemyrskyä, eikä joukkohysteeristä kannatusta ajamani asian puolesta.

Osa teistä on ollut tämän 4,5 vuotta tukenani ja osa taas vaiennut, mutta kertonut kasvotusten tavatessamme seuranneensa postauksiani kommentoimatta niihin mitenkään. Olen saanut kommenteja useilta teistä, että kun ei ole omakohtaista kokemusta omien lasten menettämisestä itsellä tai edes lähipiirillä, siksi ei ole voinut kommentoida ainakaan esittämällä mielipidettään minun postauksieni puolesta tai esim. Isät lasten asialla yhdistyksemme mielenilmaisuun osallistumalla vuosittain eduskuntatalon edessä tai julkisissa kirjoituksissa tai liittymällä Isät lasten asialla yhdistyksen varsinaiseksi- tai kannatusjäseneksi. Onko siis näin, että kommentoidessanne taasen hyvinkin helposti homojen avioliitto-oikeuden puolesta teillä kaikilla on omakohtainen kokemus itsellänne tai lähipiirissä vaikeudesta saada homosuhteeseen avioliitto-oikeus? Tuskin. On vain helppoa heittää mielipide kun ymmärtää, että kaikilla pitäisi olla tasa-puoliset oikeudet kaikkeen sukupuoleen, rotuun, ikään tai sukupuoliseen suuntautuneisuuteen katsomatta.

Suuri osa teistä naispuolisista ystävistäni olette käyneet sisäistä kamppailua siitä, että syyllistynkö kannattamalla isille lain mukaan kuuluvia tasapuolisia oikeuksia, feministisen ajatusmaailmani vastaiseen ajatteluun? Voin kertoa, että ette syyllisty. Kysymys on lasten ja isen oikeudesta olla yhdessä eron jälkeen ilman äidin huoltokiusaamista ja yrittämistä erottaa vieraannuttamalla lapset ja isät toisistaan. Nämä kaksi asiaa eroavat täysin toisistaan, eivätkä myöskään asetu mitenkään vastakkain keskenään.

Onko todellakin näin, että suurin osa teistä on suvaitsevaisuudessaan sitä mieltä, että osalla teidän itsenne tai ystävän homoseksuaalisuus on tärkeämpää kuin puolustuskyvyttömien lasten ja heteroisien oikeudet olla yhdessä eron jälkeen kun äiti yrittää vieraannuttaa ja huoltokiusata lapsia ja isiä erilleen? Tarkoitukseni ei ole mitenkään väheksyä homoseksuaalien ihmisten oikeuksia, vaan tuoda esille minun mielestäni paljon suurempi ja yhteiskunnalle huomattavasti kalliimpi todellinen ongelma. Puhun siksi ongelmasta, että homoseksuaalisuus ei pitäisi olla kenellekkään ongelma.Vieraannuttamisesta kärsiviä lapsia on Suomessa ja maailmassa varmasti yhtä paljon kuin homoseksuaalisesti suuntautuneita ihmisiä.

Toivonkin, että kaikki, jotka luette tämän, jaatte tämän postauksen eteen päin ja ehkä saamme sitten yhtä voimakkaan kansalaisaloitteen liikkeelle kuin tässä nyt päättyneessä homoavioliittokeskustelussa.

Lopuksi haluan korostaa, että pääsemme todelliseksi sivistysvaltioksi vasta siinä vaiheessa kun lasten ja isien oikeudet olla yhdessä eron jälkeen, toteutuvat samoin kun homoavioliitto-oikeus nyt. Vieraannuttamiseen voi luonnollisesti syyllistyä sekä äidit, että isät, mutta jälkeenjääneessä Suomessa lähihuoltajuus annetaan yleensä automationa äideille. Tästä syystä vieraannuttaja on yleensä aina äiti.