Kyynikon päiväkirja


Välillä elämä iskee vasten kasvoja ja maailma tuntuu kovin raadolliselta. Viime viikkoina olen tutustunut muutamaankin keskustelusivuun joissa käsitellään huoltoriitaa tai lastensuojelun tilaa. Siellä näyttää olevan kaikenlaisia kirjoittajia. Eniten hämmästyttävät ne kirjoittajat joilla ei kirjoitusten perusteella ole omaa kokemaa asioista, mutta ovat periaatteessa vastaan asiaa kun asiaa.
He ovat valmiita lyömään mahdollisesti oikeata vääryyttä kärsivää. Näiden kirjoittajien ainoa tarkoitus näyttää olevan itsensä ylentäminen muita alentamalla.

Mutta kuka oikeasti ja aidosti voisi olla kiinnostunut lapsen edusta? Kenellä ei ole omaa lehmää ojassa? Kuka ei hyödy riidasta? Täytyyhän nyt lapsen lisäksi olla joku muukin joka ei halua nykyistä maailman menoa!

Mietitäänpä kuka ulkopuolinen näkee huoltoriidan raadollisuuden läheltä. No lakimiehet nyt ainakin. Olisiko heistä sitten huoltoriita ongelman ratkaisijoiksi? Kyynikko sisälläni herää. Huoltoriidat ovat kymmenien miljoonien liiketoimintaa. Ne työllistävät kymmeniä asiamiehiä. Lakimies saa palkkaansa huolimatta siitä mikä on riidan lopputulos.

No entäs tuomari sitten? Hänen tehtävänäänhän on etsiä se lapsen etu huoltoriidassa. Uskoni ainakin oman käräjätuomarin aitoon haluun toteuttaa lapsen etua loppui kun käräjätuomion saatuani soitin hänelle ja kysyin tulkintaa epämääräiseen tapaamissopimuksen kohtaan jonka hän oli tuomioonsa kirjoittanut. Käräjätuomari vastasi, että ei lähde tulkitsemaan käräjäoikeuden (siis hänen itsensä) tuomioita. Jos haluan tulkinnan, minun on haettava sitä Kouvolan hovioikeudesta, hän totesi.

No entäs sosiaaliviranomainen? Heidän toimintaahan ohjaa lapsen etu. Kyynikko on kuitenkin tullut siihen tulokseen, että viranomainen puuttuu tilanteeseen vasta sitten kun tapahtuu tarpeeksi pahaa. Eli liian myöhään. Sitä ennen viranomainen kyynikon silmin katsottuna eniten näyttää haluavan asian pois omalta pöydältään. Aina on jotain tärkeämpää. Vaikka sosiaaliviranomainen ei ole tuomari, hän on käytännössä valinnut sen vanhemman tukemisen jolla lapsi on. Tapaajavanhempi on muuttunut ulkopuoliseksi henkilöksi jonka tukeminen lapsen edun todelliseksi toteutumiseksi ei kuulu heidän tehtäviinsä.” Lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat” mantra kääntyy mantraksi ”mutta yksin riittää”. Kyynikko tulee lopputulokseen että sosiaaliviranomaisen työ ei ole laupeustyötä vaan duuni joka loppu kello 16.

No entäs valtio? Vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen ei ole ongelma ainoastaan Suomessa. Ulkopuolelta valtiotamme ohjaa Euroopan ihmisoikeus sopimus jossa jokaiselle taataan oikeus perhe-elämään. Lisäksi myös YK:n lapsen oikeuksien sopimus jonka mukaan lapsen etu ja oikeus pitää ottaa huomioon kaikessa lainsäädännässä. Ja Suomihan on semmoisen maan maineessa joka noudattaa sopimuksia paremmin kuin muut. Olihan se niin? Mikä siinä sitten on, ettei vieraannuttamista ja huoltokiusaamista voitaisi tuomita valtion taholta? Ongelma on todellinen. Sitä enää harva yrittää kiistää. Kyynikko perää faktapohjaisia argumentteja sille, miksei vieraannuttamista ja huoltokiusaamista kannata ennalta estää saati tuomita?