Kumpi näkee lasta 4 päivää kuussa – isä vai äiti?


Lapsen oikeuksien julistus hyväksyttiin 20.11.1959. Julistus on hyvin yleisluontoinen, eikä sido valtioita oikeudellisesti. Julistus ei ollut aivan sukupuolineutraali. Periaatteessa 4 todettiin, että lapsen tulee saada nauttia sosiaalista turvaa. Hänen tulee saada kasvaa ja kehittyä terveenä. Lapsen ja hänen äitinsä on sen vuoksi saatava erityistä hoitoa ja huolenpitoa siihen luettuna asianmukainen hoito ennen ja jälkeen synnytyksen. Periaatteessa 6 taas todettiin, että varhaisiässä olevaa lasta ei saa erottaa äidistään kuin poikkeustapauksessa. Vasta vuonna 1989 lapsen oikeudet kirjattiin valtioita sitovaksi YK:n lapsen oikeuksien sopimukseksi, jonka lähes kaikki maailman valtiot ovat ratifioineet.

Lapsen oikeuksien sopimuksen artikla 9 antaa oikeuksia molemmille vanhemmille sukupuolineutraalisti:
1. Sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista. Tällainen päätös saattaa olla tarpeellinen erityistapauksessa, kuten lapsen vanhempien pahoinpidellessä tai laiminlyödessä lasta tai kun vanhemmat asuvat erillään ja on tehtävä päätös lapsen asuinpaikasta.

2. Kaikille asianosaisille on annettava mahdollisuus 1 kappaleessa tarkoitetuissa toimissa osallistua asian käsittelyyn ja tuoda siinä julki näkökantansa.

Artiklan 9 kappale 3 tekee tapaamisesta lapsen oikeuden vanhemman oikeuden sijaan:

3. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhemmastaan tai vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista.

Eli siis vanhemman oikeus olla tulematta erotetuksi lapsesta voidaan poistaa jos se on lapsen edun mukaista ja lapsen oikeus ylläpitää suhde ja suora yhteys molempiin vanhempiin voidaan poistaa jos se on lapsen edun vastaista. Näyttää siis siltä, että tuomioistuimen tulkinta lapsen edun käsitteestä on ratkaisevassa asemassa. Tuomioistuimen on noudatettava voimassa olevaa lakia.

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on periaatteessa sukupuolineutraali. Lukuun ottamatta kohtaa missä lapsen syntyessä avioliiton ulkopuolella tulee vain äidistä automaattisesti huoltaja. Samoin ovat sukupuolineutraaleja lastensuojelulaissa olevat lapsen edun määreet. Onko siis odotettavissa sukupuolineutraali käsittely?

Lapsen etu käsitteenä jättää tuomarille (ja viranomaisille) harkintavaraa. Voiko tähän olla vaikuttamatta tuomarin oma kokemus, asenteet ja jopa sukupuoli? Ovatko vanhemmat vanhempina käytännössä samalla viivalla sukupuolesta riippumatta? Onko isä esimerkiksi henkisesti helpompi tuomita tapaajavanhemmaksi? Onko äidin hyvä vanhemmuus itsestäänselvyys, mutta isän ei? Mihin vaaka kääntyy kun kummankaan vanhemmuudessa ei ole vikaa? Millä perusteella päätös pitäisi tehdä sinun mielestäsi? KUMPI NÄKEE LASTA 4 PÄIVÄÄ KUUSSA – ISÄ VAI ÄITI?