Kuinka paljon ihmisen pitää sietää, että saa luvan turhautua?


Kohta vietetään yhdistyksen 1-vuotisjuhlaa. Monia uusia jäseniä on
haastateltu mukaan toimintaan. Haastattelijat ovat kuulleet jäseniltä
satoja toinen toistaan surullisempia tilanteita.

Moni kyseenalaistaa itseään ja etsii vikaa myös omasta toiminnastaan.
Monen kohdalla on joutunut hämmästelemään, kuinka balanssissa ihminen
vielä on, vaikka tilanne on tuntunut toivottomalta. Kyse on kuitenkin
omista lapsista.

Se, ettei saa nähdä omia lapsiaan tai se, ettei ihan selkeää sopimusta
noudateta, on turhauttavaa. Jotkut ovat aivan yksin tilanteessa.
Jotkut kokevat, ettei kukaan auta saati usko heitä. Moni kysyy, kuinka
monta vuotta tätä pitää vielä sietää.

Emme pyydä muuta kuin että lapsemme saisivat viettää lapsuutensa
ilman ylimääräisiä häiriöitä. Haluamme, että heillä on oikeus tuntea
ja viettää aikaa myös sen toisen vanhemman kanssa. Edes sen sopimuksen
mukaisesti, jos enempää ei suoda.

Ihmiset on pakotettu taistelemaan lapsen oikeudesta myös heihin.
Heidän pitää jaksaa tässä tilanteessa ilman yhteiskunnan ymmärrystä
tai tukea. Heistä tuntuu, että heitä pidetään riitaisina, kun he
pyytävät vain ja ainoastaan sopimuksen noudattamista. Moni joutuu
turhautuneena taistelemaan tapaamisen toteutumiseksi harva se kerta.
He, jotka saavat tavata lapsiaan, joutuvat keräämään itsensä näihin
sallittuihin tapaamisiin, jotta voivat olla niitä rakastavia ja
vastuullisia vanhempia, vaikka turhautumisen peikko vaanii sisällä. He,
jotka tämän ovat kokeneet, tietävät, mitä se on ja mitä se vaatii.

Vieraannuttaminen on ollut vahvasti esillä. Ehkä saamme myös päättäjät
ja lainlaatijat antamaan meille armoa ja helpotusta. Yritystä ainakin
on. Monelle mahdolliset laki- tai toimintamuutokset tulevat jo liian
myöhään. Teemme tätä työtä, jotta omilla lapsillamme olisi parempi
yhteiskunta tukenaan, jos he joskus kohtaavat saman tilanteen kuin
heidän vanhempansa.

Avainsanat: , , , , ,