JATKUUKO SAMA MENO TAAS SEURAAVAT 35 VUOTTA?


Tulipa rustattua yhdistyksen lausunto lapsenhuoltolain muutostarpeista. Pohjaksi tarkistettiin mitä nykyisen huoltolain esitöissä on kirjattu ja ajateltu vuonna 1982. Päädyimme siihen, että esitöissä on ollut aikoinaan aivan oikea ajatus. Ongelmat ovatkin lähinnä itse lain kirjaimessa, syntyneissä oikeus- ja viranomaiskäytännöissä ja siinä, että kaikki vanhemmat eivät ajattele asiaa lapsen edun vaan oman edun kannalta, mutta väittävät ajattelevansa vain lapsen etua.

Hallituksen esityksen mukaan nyt pitäisi keksiä jotain ennalta ehkäisevää huoltoriitoihin. Päädyimme detaljeihin tässä nyt menemättä lausunnossa siihen, että tähän tarvitaan kolmea asiaa:

  1. Selkeä laki joka ei ole tulkinnanvarainen vanhempien vastuun ja lapsen edun vastaisen toiminnan suhteen.
  2. Ennalta tiedetyt käytännöt joiden mukaan toimitaan, jos vanhemman vastuuta rikotaan tai toimitaan lapsen edun vastaisesti.
  3. Ongelmatilanteiden seuranta, sopimustekstien standardointi ja vanhempien ohjaus.

Viranomaisilla tuntuu olevan vaikeuksia tunnistaa lapsen etu erotilanteessa. Riitoja ratkaistaan riidan aiheuttajien hyväksi, koska lapsen asumisen vaihtaminen olisi liian rankkaa lapselle. Huoltokiusaajalla ja vieraannuttajalle annetaan käytännössä lupa toiminnan jatkamiseen. Ikään kuin asiat korjaantuisivat sillä, että päätöksessä kerrotaan toisen vanhemman paremmin pystyvän turvaamaan lapsen yhteyden nyt lapsen kanssa asuvaan vanhempaan, mutta lapsen etu on, ettei lasta siirretä asumaan toisen vanhemman luokse koska muutos olisi liian rankka lapselle. Sitä ei perustella miksi se olisi liian rankkaa.

Selvää on, että näemme asian omalta kannaltamme ja se tuntuu tyrmistyttävän väärältä. Eihän tätä voida sallia. Tämähän tarkoittaa toiselle vanhemmalle hänen vanhemmuutensa mitätöintiä, alistamisen sallimista vuosikaudet ja lapsen henkisen pahoinpitelyn jatkumista. Tämäkö enemmän lapsen edun mukaista kuin lapsen asumisen siirtäminen vanhemmalle joka tukisi toisen vanhemmuutta eikä pahoinpitele lasta henkisesti? Tämänkaltaiset päätökset eivät todellakaan ennalta ehkäise riidan aiheuttamista kun seuraamus on itselle lähihuoltajuus ja toiselle se mitä nyt viitsii paperilla jättää.

Emme ole ainoa lausunnon antaja. Pelkään kuitenkin, että ainoa sellainen joka kokee asioita siitä näkökulmasta mitä seuraa siitä kun entinen kumppani saa lähihuoltajuuden huoltokiusaamalla ja vieraannuttamalla. Tämä tarkoittaa jatkuvaa epätietoisuudessa elämistä. Aivan kuin seuraisit lapsesi hukkumista, mutta et pystyisi etkä saisi auttaa.

Ehdottamiemme muutostarpeiden tiellä voi olla esimerkiksi raha. Asioiden tilan selvittäminen vie aikaa ja nykyistä sovittelumallia suositaan, koska esimerkiksi tuomarin kustannukset yhteiskunnalle ovat siinä kuusi kertaa oikeudenkäyntiä halvemmat. Toinen este voi olla luotujen asenteiden ja oletusten pyhä kolminaisuus:

  1. Isä ei kuitenkaan ole yhtä tärkeä lapselle kuin äiti
  2. On normaalimpaa, että lapsi itsenäisesti kieltäytyy tapaamasta kuin se, että tähän olisi voitu vaikuttaa manipuloimalla
  3. Suomalainen isä on ainakin eron jälkeen väkivaltainen, päihteiden väärinkäyttäjä tai vainoaja

Kuinka nopeasti asenteet muuttuvat pitämään tasavertaista vanhemmuutta ja vanhempien yhdenvertaista kohtelua normaalina? Onko edes omilla lapsillamme vai vasta heidän lapsillaan turvanaan tulevaisuudessa parempi laki ja käytännöt?  Nähtäväksi jää tuleeko tuleva laki turvaamaan erolapsen edun vai jatkuuko sama meno taas seuraavat 35 vuotta.