Huolto-syndrooma


Huolto-syndrooma on arkikielinen nimitys psykologiselle tilalle, jossa vanhemmalle, sukulaiselle, ystäville, sosiaaliammattilaiselle, viranomaiselle tai tuomarille kehittyy myötämielinen suhtautuminen toisen vanhemman syrjäyttämiselle lapsen elämästä lapsen edun nimissä.

Huolto-syndroomassa ihmisen käsityskyky oikeasta ja väärästä on vääristynyt. Huolto-syndrooman kehittymiseen vaikuttavat mm. asenteet, uskomukset, tunteet, välinpitämättömyys, sukupuoli ja lyhytnäköisyys.

Huolto-syndroomasta kärsivät antavat lasta henkisesti pahoinpitelevästä vanhemmasta hyvän kuvan ja pitävät tätä vanhempaa lapsen edun mukaisempana vanhempana kuin lapsen toista vanhempaa joka ei pahoinpitele lasta henkisesti.

Huolto-syndroomaa ei vielä ole tunnistettu maailman laajuisesti. Huolto-syndrooma termi tullee kuitenkin psykologien käyttöön tuota pikaa aivan kuten Tukhoma-syndrooma joka sai nimensä Tukholmassa 23. lokakuuta 1973 tapahtuneen Norrmalmstorgin pankkiryöstöä seuranneen panttivanki- ja piiritystilanteen jälkeen. Kuusi päivää kestäneessä piirityksessä ryöstäjät pitivät panttivankeina neljää pankkivirkailijaa. Uhrien reaktio hämmästytti maailmaa, sillä tilanteen lauettua he halasivat ja suutelivat ryöstäjiä ja pysyivät heidän puolellaan, vaikka heidät tuomittiin vankilaan. Termin Tukholma-syndrooma otti käyttöön kriminologi ja psykologi Nils Bejerot, joka avusti poliisia ryöstön aikana. Bejerot käytti termiä uutislähetyksessä, josta se otettiin psykologien käyttöön maailmanlaajuisesti. (Lähde Wikipedia).