Faktoja Kiurun aloitetta vastaan?


Kiurun aloite lisäisi riitoja! Vai lisäisikö? Mietitäänpä asiaa faktojen pohjalta. Rikoslaissa on jo kriminalisoitu lapsikaappaus. Käräjäoikeuteen päätyy vuosittain noin parikymmentä lapsikaappausta. Rikoslaissa on jo kriminalisoitu omavaltainen huostaanotto. Käräjäoikeuteen päätyy vuosittain noin 1 – 2 omavaltaista huostaanottoa. Tältä pohjalta näyttäisi joko siltä, että lait toimivat ennaltaehkäisevinä tai sitten ko. rikokset eivät päädy käräjille.

Kiurun aloite on turha koska meillä on jo uhkasakko jos tapaamisia estetään! Vai onko turha? Täytäntöönpanolain mukainen uhkasakko koskee tulevia tapaamisen estämisiä. Ennen uhkasakon asettamista voi tapaamisia estää ilman sanktioita. Täytäntöönpano laki siis ei lähtökohtaisesti ennaltaehkäise tapaamisten estämistä. Se sallii sen kunnes uhkasakko mahdollisesti asetetaan. Vanhempien välit ovat kuitenkin jo menneet.

Kiurun aloite pitkittää riitaa! Syyttäjä toteaa, ettei hänen kalenterissaan olisi kuitenkaan tyhjää tilaa ennen vuoden loppua. Ovatko ongelma siis syyttäjän tärkeämmät kiireet? Tulisiko tapaamisen oikeudeton estäminen sallia koska syyttäjä ei ehdi syyttää? Mitä muita rikoksia voitaisiin laista poistaa, jotta helpottaisimme syyttäjän työtaakkaa? Voisiko kuitenkin olla, että laki toimisikin ennaltaehkäisevänä jolloin syyttäjän työtaakka ei juuri lisääntyisi. Ja jos joku oikeudettomasti sitten kuitenkin estäisi tapaamisia niin eikö sen tulisi olla sanktioitu. Muuten tapaamissopimuksen voisi käyttää parempaankin tarkoitukseen kesämökin pikkulassa. Hei haloo – kyseessä on käytännössä lapsen henkinen pahoinpitely!

Kiurun aloitteen tahallisessa estämisessä on näyttöongelmia! Voi olla. Toteennäyttäminen on kuitenkin syytteen esittäjällä. Näyttöongelmia on ihan vastaavasti uhkasakon asettamisessa. Se ei kuitenkaan ole estänyt kokonaisen täytäntöönpano lain säätämistä. Eikö kuitenkin ole kyseessä myös periaatteellinen asia? Minkä tahansa rikoksen toteennäyttämisessä voi olla ongelmia. Yhteiskunnan tulisi kuitenkin lailla osoittaa mikä on kiellettyä. Nyt tapaamisen estämisen voidaan todeta olevan sallittua.

Oikeusministeriö toteaa, ettei laki kuitenkaan estäisi hullua tai häiriintynyttä estämästä tapaamisia! Kenties totta, mutta pelottavampaa on se, että tuo häiriintynyt toimii lapsen lähihuoltajana ja hänen sallitaan toimia hullusti koska kuitenkin toimisi. Varmaa on, etteivät kaikki kuitenkaan ole niin hulluja tai häiriintyneitä. Nyt myös opportunistit voivat hyödyntää laissa olevaa aukkoa. Ja myös hyödyntävät.

Kiurun aloite ei ole hyvä koska lapsiasioissa pehmeät keinot ovat parempi ratkaisu kuin rangaistus! Ja otetaanpa nyt hieman takaisin. Siis rangaistus ei ole se ratkaisu mitä haetaan vaan rangaistuksen uhka. Toisaalta uhka ei ole kummoinen jos ei ole rangaistusta. Tavoite siis on, että sopimuksia noudatetaan.

Sovittelu on oikea ratkaisu tapaamisen estämiseen! Voi olla – joskus. 12,5 % käräjille päätyvistä huoltoriidoista on tilanteita jossa sopimusta ei vielä edes ole. Näihin sovittelu on oikea ratkaisu. 77 % käräjille päätyvistä huoltoriidoista koskee olemassa olevan sopimuksen muutosta. Tämä on merkki siitä, että jompikumpi ei noudata nykyistä sopimusta. Luotto on jo mennyt. Jos edellistä sopimusta ei noudatettu, niin miksi uuttakaan sitten noudatettaisiin. On muistettava ettei näissä asioissa ole yhtä taikasauvaa. Kun kyseessä on lapsen henkinen koskemattomuus, on työkalupakissa oltava myös järeämpiä työkaluja. Niin ikävää kuin se onkin.

Avainsanat: ,