Aseista ovelin


Normikansalaisen mielestä lähivanhemmaksi tulisi päätyä se parempi vanhempi. Eli hän, joka päätyy lähihuoltajaksi, on se parempi. Tapaajavanhemmaksi jää siis se huonompi vanhempi. Oikeuskäytäntö ei kuitenkaan noudata normikansalaisen ajattelumallia. Huoltoriidassa tuomarin tehtävänä on tehdä lapsen edun mukainen ratkaisu. Kyse ei siis ole siitä, kumpi vanhemmista on se parempi vanhempi, vaan mikä on lapsen etu.

Normikansalaisen mielestä yhteishuollon periaatteden noudattamatta jättäminen, valehtelu, perättömät syytökset, lapsen tapaamisten oikeudeton estäminen ja lapseen toista vanhempaa vieraannuttavalla tavalla vaikuttaminen kertovat vanhemman huonosta vanhemmudesta. Oikeuskäytäntö taas perustuu siihen, että erossa roiskuu ja rapataan. Moraalisten pelisääntöjen noudattamatta jättämisestä ei oikeuskäytännön mukaan saa rangaista huonosti käyttäytyvää vanhempaa.

Normikansalaisen mielestä se, miten vanhempi on toiminut, antaa vahvan viitteen siitä, miten hän tulee toimimaan jatkossakin. Päätös lähihuoltajuuden määräämisestä huonosti toimivalle vanhemmalle käytännössä hyväksyttää ennen päätöstä tehdyt teot. Jos huonosta käyttäytymisestä pääsee kuin koira veräjästä, niin miksi pahan tekeminen loppuisi? Oikeuskäytäntö sivuuttaa tämän. Huonosti käyttäytynyt vanhempi voi oikeuskäytännön mielestä olla lapsen edun mukainen vanhempi tulevaisuudessa.

No mihin tämä on johtanut? Hän, joka on valmiimpi käyttämään mitä keinoja hyvänsä, on se todennäköinen lähihuoltaja. Hän, jonka moraalikoodi estää toimimasta moraalittomasti, on se tuleva tapaajavanhempi tai pelkästään elatusvelvollinen ilman lapsen tapaamisoikeutta. Normikansalaisen oikeustaju on koetuksella. Miten tässä nyt näin kävi?

Kun ero osuu kohdalle ja jos toinen vanhempi lähtee eristämään lasta toisesta vanhemmasta, on se käsittämätön shokki kohdevanhemmalle. Eihän tällaista tapahdu. Kuinka se ennen niin rakas puoliso voi tehdä näin. Asiaa ei voi uskoa todeksi. Ja se ansa on juuri tässä. Jos ei sitä itse voi uskoa todeksi, että toinen tekee näin ilman syytä, niin miksi kukaan muukaan sitä uskoisi.

Normikansalainen ei koskaan ole törmännyt sarjamurhaajaan. Normikansalainen kuitenkin uskoo, että heitä on olemassa. Normikansalainen pitää erityisesti lapsiin kohdistuvia rikoksia rikoksista iljettävimpinä. Normikansalainen ei usko pedofiilien puolustuksiin teoilleen. Normikansalainen uskoo, ettei vanhempi voi lähteä eristämään toista vanhempaa ilman hyvää syytä. Ei usko ennen kuin se osuu omalle kohdalle. Näitä vanhempia on kuitenkin huomattavasti sarjamurhaajia enemmän, mutta silti he onnistuvat piilottelemaan keskuudessamme. Miten tämä on mahdollista?

Vieraannuttajalla on jotain, mitä sarjamurhaajalla ei ole. Kukaan ei nimittäin sarjamurhaa hyväksyttävästä syystä. Eivät normikansalaisen mielestä edes vanhuksia murhaavat kuoleman enkelit. Vieraannuttaja käyttää hyväkseen aseista ovelinta, ihmisten omia asenteita. Vanhempi voi olla hyvä vanhempi, kun estää lasta tapaamasta sitä pahaa vanhempaa. Ja eihän lasta saa pakottaa. Miten tätä asennetta sitten voi käyttää hyväksi käytännössä?

Yksinkertaista. Aloitetaan vaikka entisen kumppanin provosoinnilla. Ei se entinen kumppani vielä ole mitään tehnyt, mutta mistä sen tietää, kun se on noin hermostunutkin. Hermostumisesta ei ole pitkä matka fyysiseen väkivaltaan. Ja kaikkihan tietävät, että miehet ovat väkivaltaisia. Lapsikin pelkää sitä. Ei sitä hänelle uskalla antaa. Se ei ole lapsen etu.

Avainsanat: , , , , ,